Finally here

Hei taas kaikki ihanat blogin lukijat ja myös kaikki muut jotka tälle sivustolle sattuvat eksymään!

Sori että oon ollut MIA eli missing in action, enkä oo postaillut mitään ennen lähtöä tai tänne jenkkilään saapumisen jälkeen. Nyt on sitten aika tehdä yksi pitkä päivitys, jossa kerron kaikki kuulumiset viimeisen viikon ajalta. On varmaan ollutkin mun elämän hektisin viikko!

Mun piti tehdä postaus viimeisistä päivistä Suomessa, läksiäisistä jotka pidin viime viikon lauantaina ja pakkailusta sun muusta, mutta huomasin ettei aika ja jaksamus vaan yksinkertaisesti riittänyt postauksen kirjottamiseen. Viimeiset päivät Suomessa oli tosi täynnä tekemistä. Lähtö oli siis tiistai-aamuna, ja torstaina alkoi varsinainen rumba. Olin ollut kavereiden kanssa Tampereella maanantain ja tiistain ja tiistaina olin sitten kipeänä 39 asteen kuumeessa, eikä siinä paljoa pakkailtu. Alotin pakkaamisen torstaina, tai oikeastaan pyykinpesun, varsinaisen pakkaamisen perjantaina. Perjantaina kävin myös värjäämässä hiukset, monen vuoden odottamisen jälkeen. Vanhemmat eivät ole antaneet värjätä, mutta jenkkeihin lähtiessä ne ei ollut enää huutamassa asiasta. Otin pienen varaslähdön ja sain aikamoiset huudot mutta se oli heti unohdettu. Lauantaina pidin läksiäiset kavereille. Oli tosi hyvää ruokaa ja hyvä fiilis, mutta tosi surullista kun tajusi että hengaan kavereiden kanssa viimeistä kertaa melkein vuoteen! Oli kuitenkin ihanaa, vaikka melkein puolet kutsutuista ei päässyt paikalle. Pienellä porukalla oli jopa kivempi, niin saatiin kaikki mahtumaan hyvin ja tunnelma oli mahtava.

Edellä muutama kuva läksiäisistä. Lauantaina pidin siis ne, jonka jälkeen pakkailin hieman sunnuntaina ennen kun suuntasin poikaystävälle. Oli tosi hauskaa mutta haikea tunnelma kun vietettiin vika päivä yhdessä. Ei se kai oo vieläkään oikeen sisäistynyt, ettei nähdä melkein vuoteen. Maanantaina näin veljet ja veljentytöt viimeistä kertaa ja pakkasin oikeastaan lähes kaiken lopun. Oli tosi vaikeaa miettiä mitä pakkaa ja jätin jonkin verran tavaraa kotiin äidille postissa lähetettäväksi. Illalla myös yksi mun parhaista kavereista, joka ei millään päässyt kentälle saattamaan, tuli pikaisesti käymään meillä. Käveltiin ulkona ja juteltiin tosi paljon - oli ihan mahtavaa että nähtiin vielä kerran ennen mun lähtöä.

En saanut enkä halunnut saada unta maanantain ja tiistain välisenä yönä, nukahdin kyllä tunniksi. Sitten koitti lähtö lentokentälle. Siellä odotti vielä moni kaveri valmiina saattamaan mut elämäni matkaan. Sain vielä lahjaksi matkaevästä eli Fazerin suklaata ja salmiakkia sekä tosi kauniin rannekorun. Läksiäisissä olin jo saanut ihanan kaulakorun läksiäislahjana. Lentokentällä halailtiin paljon ja vähä jopa itkettiin - itse en oo kyllä vielä tirauttanut yhtäkään kyyneltä, kai se tajuamisen hetki vielä joku päivä tulee. Tai sitten kyynelkanavat on kuivunut kaikesta siitä itkemisestä ennen lähtöä. Valitettavasti kentältä ei ole yhtään edustavaa kuvaa, joten nyt jää niiden laittaminen tähän välistä.

Lentoja oli neljä, ensin Helsingistä Frankfurtiin. Frankfurtista lensin Washington D.C.:hen ja sieltä vielä Chicagoon. Chicagossa vietin yön lentokenttähotellissa. Seuraavana aamuna lensin yksin Des Moinesiin, ja jännitin kyllä tosi paljon. Lennot meni onneksi hyvin.

36 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Des Moinesin lentokentälle ja host-perhe oli siellä vastassa kukkien kera. Sain matkalaukun (joka muuten oli ylipainoinen, hups), ja autolla ajoimme tänne perheen taloon, joka on tosi kiva omakotitalo isolla pihalla ja patiolla varustettuna. Mun huone on talon isoin makuuhuone ja täällä on vaatehuonekin - sellasta luksusta ei kyllä himassa ole tarjolla. 

Kirjoitan tätä postausta sunnuntai-iltana eli oon ollut täällä nyt viisi päivää. On ollut ihan huippua, ja oikeastaan tänään oon vaan ollut kotona ja Skypettänyt ja sellaista. Tänäänkin tosin kävin perheen kanssa kirkossa aamulla, ja kaikki toivottivat mut tervetulleeksi hirveän innoissaan. Muina päivinä ollaan käyty lounaalla ulkona sekä hakemassa mulle adaptereita ja pistokkeita sekä uusi puhelin ja puhelinliittymä, käyty hakemassa koulutarvikkeita, käyty mun koululla ilmoittautumassa, pelattu krikettiä ja pidetty movie night. Tosi paljon tekemistä on siis ollut, enkä oo ehtinyt oikeastaan edes ikävöidä kotia tai somettaa paljoa. Kaikki on mennyt tähän mennessä todella hyvin ja en vielä ole ehtinyt paljoa tutustua omanikäisiin, mutta sitäkin on tiedossa jo ennen koulun alkua.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska kello on puoli yksitoista ja huomenna olisi herätys 7.30. Alan pikkuhiljaa tottua tähän aikavyöhykkeeseen ja rytmiin, mikä on ihan tervetullutta. 

Postaus on nyt aika typistetty versio siitä mitä normaalisti kirjoittaisin, mutta väsymys ja jet lag painaa vielä päälle joten tää saa nyt riittää. Ja pahoittelen vielä kuvien laatua - suunnitelmissa on ostaa täällä järkkäri, mutta vielä olen riippuvainen iPhonen kuvalaadusta.