It's a new year

Onpas siitä pitkä aika kun on viimeksi tullut päivitettyä tätä blogia. Joulun jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! En nyt mee mihinkään tarkkoihin yksityiskohtiin, teen vaan tällasen nopean yleispostauksen. 

Tammikuu meni nopeesti - oli finalsit, eli isommat kokeet, semester ja kurssit siinä samalla vaihtui. Edellisen semesterin arvosanat oli B Shakespearessa, ja Debatessa (89.5% kun A:n saamiseksi pitää olla 90%, arvatkaa vituttaako), ja A kaikissa muissa aineissa. Uudessa jaksossa mun kurssit on Journalism, Adult Living; Innovative Fitness, joka on tosi vaativa liikuntakurssi; Economics (tylsää, vähän niin kuin yhteiskuntaoppi), ja sit yhä Spanish ja US History. Lopetin Debaten, koska en saanut siitä oikeen mitään irti ja mun parikin muutti toiselle paikkakunnalle. 

En enää oikeestaan edes muistanut mitä mä tein tammikussa, mut selasin mun kuvia kännykässä ja kyllähän tuli takasin heti kaikki! Vietin aikaa perheen ja kavereiden kanssa, kävin YFU:n puolen vuoden valmennuksessa. Jätin menemättä Winter Formaliin kun jotenkin ei houkuttanut. Kuulin muutenkin, et kyseessä oli ihan samanlainen tapahtuma kuin homecoming, mut vaan naamiaiset. Tammikuussa saatiin hirveesti lunta ja lämpötilat tippu miinuksen puolelle jopa Fahrenheiteissa, joten saatiin meidän eka snow day. Toivoisin niitä lisääkin, koska mun ei niitä tarvitse hyvittää kun oon senior. Tammikuu meni siis hyvin ja koin ekaa kertaa Iowan todellisen talven. Samanlaista kuin Suomessakin, eli ihan peestä. Ja kävin ekaa kertaa muutamissa paikoissa, kuten Fong's Pizzassa, ja Java Joesissa. Java Joes on mun uus rakkaus. Se on pieni hipsterikahvila downtown, joka on kuitenkin tosi suosittu täällä, ja hengaillaan siellä niin paljon että oon jo oppinu tuntemaan kaikki työntekijät. Niitten Italian Soda on ihan mahtavaa, ja samoin Biasi (appelsiinimehun ja lemonaden sekotus jossa on myös vaniljaa), mut se vaan Phillipin tekemänä. Tammikuussa kävin myös Iowa State Capitolissa, jossa me saatiin yksityinen kierros yhdeltä osavaltion state legislatoreista. Siis vähän niin kuin tän osavaltion eduskunnan jäsen joka on mukana päättämässä laeista. Tammikuun 23. päivänä menin mun elämän ekaan konserttiin (heh) kirkon nuorisoryhmän kanssa. Konsertti oli Winter Jam, jossa oli paljon kristillisiä laulajia ja bändejä esiintymässä. Tiiän mitä ihmiset ajattelee ekana kun ne kuulee sanan "kristillinen musiikki" mut tää oli jotain ihan muuta. Rakastuin bändiin nimeltä For King and Country. Konsertti oli Wells Fargossa joka on iso areena, ja loppuunmyyty kaiken lisäks! Meillä oli tosi hyväy paikat myös, mukaanlukien VIP-liput. 

Tammikuun lopulla oli love rally-tapahtuma East High Schoolilla. Kaikki alko siitä, kun kuultiin että Westboro Baptist Church-niminen liike on tulossa protestoimaan koululle. Ne levittää viestiä että jumala vihaa kaikkia ja homot menee helvettiin ja meidän sukupolvi on "fucked up" ja sitä rataa. Kun kuultiin tästä, me laitettiin ryhmä kasaan ja suunniteltiin vastaprotesti, jonka tarkotuksena oli edustaa rakkautta ja rauhaa ja hukuttaa niiden vihamielinen viesti. Meidän kymmenen ihmisen ryhmä tosiaan laittoi kasaan protestin, jossa oli noin 1000 ihmistä. 1000! NIIN PALJON ENEMMÄN KUIN ME IKINÄ OSATTIIN KUVITELLA. Westboro ei lopulta edes ilmaantunut paikalle, koska niillä oli vaan kymmenkunta protestoijaa. Meillä taas oli puolella moottoripyöräjengejäkin, jotka olis pärisyttäny moottoreitaan aina kun nää "kirkkolaiset" yrittää sanoa jotain. Tää meidän love rally oli siis tosiaan menestys, ja laitan tohon alemmas vähän kuvia siitä (jos jaksan...).

Sitten tulikin helmikuu. Jee. Oon muuten alkanu tekemään tosi paljon kaikenlaisia kynsiä, nail designeja, ja opettelen vielä, mut se on tosi hauskaa. Kuulen paljon kehuja mun kynsistä, ja kulmista. Jenkit ei pelkää kommentoida jos ne tykkää jostain, ja se on tosi virkistävää vaihtelua. Ihan tuntemattomiltaki kuulee niin ystävällisiä kehuja. 

Helmikuu alkoi aika hitaasti, ei mitään sen kummosempaa. Kävin hakemassa tenniskamat tulevaa kevätkautta varten. Liityin meidän kevätmusikaalin tech crewiin. Mun tehtävät on Backstage Assistant, Quick Change ja Hair & Makeup. Oon tosi innoissani erityisesti meikkien tekemisestä koska me tehdään Chicago, joka sijottuu 1920-luvulle! Kävin ekaa kertaa Dunkin Donutsissa täällä Mericassa ja tykkäsin tosi paljon, nams. Pitää mennä uudestaan. Haluun kokeilla myös Krispy Kremen donitseja. Ystävänpäivänä vietettiin Beckyn kanssa "friendshipday" tai "friendentine" eli kirjaimellisesti ystävänpäivä (täällähän tossa päivässä on pelkästään rakkaudesta kyse, vähän erilaista kuin Suomessa), eli syötiin pizza rollseja, pretzeleitä ja juotiin Dr Pepperiä. Olihan se hauskaa.

Mun puhelin muuten tippu mun taskusta kun olin sulkemassa auton ovea ja jäi siihen oven väliin, Kuulu korvia vihlaava ääni ja nostin puhelimen maasta - täysin taipuneena. Mun kännykässä on nyt sitten rako josta näkee sinne sisälle, ja toinen puoli on ihan vino. Ei kuitenkaan näyttö särkynyt ja hyvin toimii vieläkin. Kuvan voi mennä tsekkaamaan mun instagramista!

Viime viikolla olin kipee pari päivää, mut nyt oon jo kunnossa. Mun jälkeen myös Jason ja Elizabeth on ollut kipeitä. 20. päivä oli mun ja mun poikaystävän vuosipäivä, ja niin kauheelta kun se kuulostaakin, päätin lopettaa tän suhteen samana päivänä. Oli käyny muutamia juttuja ja se ei vaan tuntunu enää oikeelta. Lisäks haluun nauttia mun loppuajasta täällä täysillä, enkä huolehtia turhasta draamasta joka tapahtuu kotona. Ero oli ymmärtäväinen molemmilta osapuolilta ja katotaan asiat uusiks kun meen takasin kotiin kesällä, mut just nyt ollaan erossa. Meijän piti olla se pari joka selvii vaihtovuodesta, mut joskus asiat tapahtuu eri tavalla kun on suunniteltu. Shit happens. Nuoria tässä ollaan vielä.

Helmikuun 23. päivä oli mun synttärit. 18 vuotta, wuhuu! Eikä mitään tapaa juhlia sitä! Kirjaimellisesti kaikki mitä täällä voi tehdä 18-vuotiaana on ostaa tupakka-askin.  Ei ees arpoja, sekin on K-21 koska se on "uhkapeliä". Huoh. Tatuoinnin voi tosin ottaa, mitä mä aionkin tehdä Havaijin-matkan jälkeen huhtikussa. Mun nilkkaan tulee maailmankartta, koska oon täällä tajunnu kuinka tärkeetä matkustaminen ja maailman näkeminen on mulle. 

Mulla oli kuitenkin kiva päivä. Espanjan tunnilla mulle laulettiin onnittelulaulu espanjalaiseen tyyliin, koulun jälkeen menin kavereiden kanssa Java Joesiin, sit menin perheen kanssa syömään tosi hyvään ravintolaan nimeltä Noah's Ark. Sain mun host perheeltä lahjaksi hieronnan (todellakin kaipasin tätä). Jenniltä sain ihanan Watermelon Lemonade kynttilän, jota olin toivonut. Beckyltä saan lahjan kun se alottaa uuden duunin maaliskuussa. Baeleilta saan lahjan perjantaina. Ex-poikaystävältä sain mun  toivoman Fujifilm Instax Mini 90 Neo Classic-kameran, joka on siis kehittyneempi versio polaroidista. Oon tosi innoissani et pääsen kuvailemaan mun uudella instant cameralla! Äiti ja isä kotona osti mulle Michael Korsin kellon jota olin myös toivonut. Sain vaan kuvan kun ei sitä voi lähettää tänne. Mun ihana kamu Ulriika Suomesta lähetti myös tosi söpön paketin, jossa oli suklaata ja hapankorppuja ja ruissipsejä, sekä ihana kortti. :) Sekin oli ihanaa kun maanantaina meni kouluun ja täysin tuntemattomat ihmiset tuli sanomaan hyvää syntymäpäivää ja halailemaan. Lahjoja vaan satelee ja täytyy kyl sanoo että ilmankin niitä oon onnellisin mitä oon mun elämässä ollu. Elän onnellista aikaa. Oikeesti. Asiat on niin hyvin, kerrankin. Oon myös kehittäny kuolemattoman rakkauden kissoihin, en tiiä miten pärjään ilma Tigiä ja Angelia ja Opia kun meen kotiin. Tai myöskään ilman Millietä ja Sagea, mun ja Beckyn koiria. :( 

Oon ollu tosi kiireinen viimeset pari viikkoa ja ens viikollakin jatkuu. Becky täyttää 18 perjantaina ja lauantaina suunnataan hookah baariin yhdessä uuden tuttavuuden, Justinen, kanssa. Täällä voi siis mennä baariin tai klubille 18-vuotiaana, mut ei voi juoda. Sunnuntaina meillä on kirkossa lip syncing tapahtuma, ja mä esitän Janis Joplinin Piece of My Heart-kappaleen. Kirjotan tätä keskiviikkoiltana kun mulla oli vihdoin aikaa ja jaksamusta vaan istahtaa alas ja kirjoittaa uus blogipostaus. Ulkona on lumimyrsky joka alko tänään puoleltapäivin. 

Musta tuntuu et oon nyt saanut kaiken kerrottua, mutta lisäilen vielä tähän jos jotain unohtu. Tai seuraaviin blogipostauksiin. Yritän olla aktiivisempi tulevaisuudessa. Ja muistin tässä kirjoittaessa, että eihän iso osa mun kuvista ole edes koneella vielä (tästä taas näkee kuinka laiska oon, hah hah), joten en voi lisätä kuvia love rallysta tähän. Mun Facebook-kaverit on varmaan ne jo nähny fbssä, ja ne jotka ei oo, ei ne ollu mitään ihmeellisiä. Niissä vaan näkyy mun sign jonka tein ite, ja siinä lukee "equality is for everyone". 

Eiköhän tässä ollut kaikki. Peace out ja toivottavasti Suomessakin menee kaikki hyvin! 

Hasta luego amigos muy buenos ~

Missouri part 2

Iloista sunnuntaiaamua kaikille mun lukijoille! Tosin täällä kello on kyllä puol yksi yöllä. Päivittelen tänne uuden Missouri-postauksen merkeissä, kuten lupasin. Tosin toi "pari päivää" venyikin sitten viideksi päiväksi, ja nyt sain vihdoin aikaiseksi muokata nää kuvat. Päätin kokeilla tällä kertaa jotain uutta - mustavalkoisia kuvia. Jotenkin ajatus houkutteli ja vaikkei värittömyys välttämättä teekään oikeutta kaikille kuville, tykkään niistä paljon. Tällä kertaa luvassa kuvia vähän kaikesta mitä tehtiin, maisemakuvien sijasta. Ulkona on nyt lämpimämpää ja lumetkin suli, joten oon tyytyväinen. Missouria on silti ikävä, niin kaunis paikka se oli. Ja hauskaakin meillä oli. Minigolfatiin, uitiin, käytiin kiertelemässä Bransonia (jossa oli ihan hirveesti kaikkea hauskaa ja eksoottista tekemistä, mitä löytää vaan Amerikasta).

En nyt sitten tiedä onnistuiko näiden muokkaus hirveen hyvin kun mustavalkoset kuvat on mulle ihan uus juttu, mutta yritän parhaani. Kuitenkin opettelen vielä - sain vasta sen ekan järkkärinkin, enkä sitäkään hallitse vielä. Ennen ei ollut tarvetta muokkailla kuvia. Nauttikaa nyt näistä ja luvassa on uusi postaus ensi viikolla! :)

Homecoming

Pahoittelen pientä bloggaustaukoa, mutta kiireistä on nyt viimeiset pari viikkoa ollut sillä täällä eletään syksyn hauskinta aikaa - homecoming!

Homecoming mulla oli siis lauantaina 27. syyskuuta, ja sitä edelsi homecoming-viikko koulussa. Silloin koulussa on aina jokin tietty teema jonka mukaan pitää pukeutua. Homecoming-viikko alkoi maanantaina hippi-teemalla. Puin päälle lököttävät housut kivoilla kuvioilla sekä kukkaseppeleen, joten asu oli enemmän panostusta kuin monilla muilla koulussa. Olisin laittanut päälle vielä tiedye-paidan, mutta valitettavasti en sellasta omista. Tosin tuun kyllä hankkimaan sellasen, siltä ei voi täällä välttyä.

Tiistaina teemana oli character day. Mun piti pukea päälle paita jossa on Iines Ankka, mutta huomasin aamulla että olin jättänyt sen kotiin. Harmitti vähän, mutta menin sit kouluun pelkissä normaaleissa vaatteissa ja muiden kysyessä sanoin että on pukeutunu itsekseni. Kahdella tytöllä mun Rails Timesissa oli ihan mahtavat minion-asut!

Keskiviikkona oli Holiday Day, eli piti pukeutua lempijuhlansa mukaan. Monet pukeutui pääsiäispupuksi tai laittoi joulupukin hatun päähän, ja kuuluin sitten jälkimmäiseen kategoriaan. Very unoriginal. Tosin mun kaveri Noel panosti joka päivä asuihin ja oli pukeutunut Cinco De Mayo-teemaisesti, mikä oli huvittavaa!

Torstaina luvassa oli Dress Up Day, ja puin päälle ihanan kukallisen maksimekon jonka ostin Amsterdamista kesällä. Sain siitä paljon kehuja ja kuulin että näytän söpöltä. Kiitokset siitä Oliverille.

Perjantaina oli Spirit Day - ja senioreiden pukukoodina toimi tooga tai senior pantsit. Aattelin laittaa päälle toogan mutta nukuin pommiin ja en mä ehtinyt minkään lakanan kanssa aamulla sähläämään. Senior pantsit hain vasta perjantaina iltapäivällä. Joten pukeuduin vaan koulun väreihin - maroon & gold. Laitoin päälle mun volleyball-paidan ja Elizabethilta sain kultaisia ja viininpunaisia helmiä laitettavaksi kaulaan. Sovin ihan hyvin joukkoon, sillä tosi monet muutkaan seniorit ei olleet panostaneet asuunsa.

Olin vähän pettynyt viikkoon, sillä aattelin school spiritin takia että useammat ihmiset näkis vaivaa ja pukeutuis teeman mukaisesti. Todellisuudessa noin 5 prosenttia oppilaista pukeutui teeman mukaisesti. Joillakin taas oli aivan upeita asuja, joihin oli selvästi käytetty aikaa ja rahaa, ja se oli upeaa nähtävää.

Torstaina iltapäivällä oli homecoming-paraati. Se järjestetään vaan neljän vuoden välein, joten oon onnekas että se järjestettiin juuri tänä vuonna. Kaikki mahdolliset South Siden koulujen urheilutiimit, homecoming court, ja monia muita tiimejä ja esimerkiksi tanssijoita. Lentopallojoukkue oli tietysti myös paraatissa, joten kävelin joukkueen kanssa ja heiteltiin karkkia kaikille katsojille. Todella monet ihmiset oli katsomassa paraatia, kadut oli täynnä katsojia. Paraati loppui Lincolnin jalkapallostadiumille, jossa alkoi paraatin jälkeen Powder Puff. Se on amerikkalaista jalkapalloa tytöille, juniorit vastaan seniorit. Olisin mennyt mukaan, mut unohdin palauttaa rahat ajoissa. Harmittaa etten osallistunut mihinkään homecoming-viikon aktiviteetteihin. Maanantaina oli ollut kickball-turnaus johon mun piti osallistua, mutta meidän joukkueesta vetäytyi ilmottautumispäivänä kaksi ihmistä ja siksi meillä ei siis ollut tarpeeksi pelaajia eikä päästy pelaamaan. Seniorit kuitenkin voitti Powder Puffin satanolla, ja koska tytöt pelasivat, myös cheerleadereiden sukupuolet oli vaihtuneet.

Pelin jälkeen on tapana mennä "tee peeing" koulun etunurmikko. Tää tee peeing on muutenkin todella yleistä koko homecoming-viikon ajan.

Perjantaina illalla oli homecoming-futispelin vuoro. Vaikka ei kävisikään normaalisti jalkapallopeleissä, homecoming-peliin menevät kaikki. Koko katsomo oli ihan pakkautunut oppilaista ja vanhemmista sekä muista, jotka olivat tulleet kannustamaan Lincolnia. Ekaa kertaa mäkin panostin asuun kunnolla. Senior pantsit olin käynyt ostamassa iltapäivällä, joten laitoin ne päälle ja mun Lincoln-paidan. Onneksi kohdalle sattui lämmin päivä nii pärjäsin pelkällä t-paidalla - parissa pelissä on ollut ihan järkyttävän kylmä. Laitoin myös kultaisen bandanan päähän ja maalattiin sotamaalaukset kasvoille Beckyn kanssa. Pelissä oli aivan mahtavaa, tosi hauskaa. Siinä oikein tiivistyi kaikki se school spirit, jota olen kokenut jo aiemmissa peleissä. Vastustaja oli myös Lincolcn High School, mutta Council Bluffsista parin tunnin ajomatkan päästä ja koululla oli eri värit, joten ei se sama nimi niin paha ollut. Koulu on kai koko osavaltion tilastoissa paras, joten kuten arvata saattaa, häviö tuli. Lopputulos oli 37-22. Meidän joukkue teki kyllä pari tosi hienoa touchdownia, yhden niistä teki kaverin poikaystävä. Olisitte nähneet sen ilmeen kun kaikki hurras sen poikaystävälle! Aina kun joku tekee touchdownin, oppilaat huutaa "That was (touchdownin tekijän nimi)!"

Lauantaina oli itse homecoming-tanssiaisten vuoro. Olin käynyt viikkoa aikasemmin ostamassa ihanan tummansinisen mekon ja hopeiset korot. Mulla oli myös pari tansseihin, vaikka poikaystävä on myös kotona. Tein tälla parille selväksi että kavereina mennään, vaikka se pyysikin mua tosi söpöllä tavalla homecomingiin. Menin kahden maissa Sadielle valmistautumaan. Kiharsin hiukset, meikkasin, ja laitoin feikkiripset. Myös meidän kaveri Kale oli siellä, ja lopulta kaikki yhdessä laitettiin mekot päälle ja kengät jalkaan, kunnes meidän jokaisen deitit tuli hakemaan meitä. Mentiin yhdessä syömään ravintolaan ennen homecomingia, ja myös Chelsea ja sen poikaystävä liittyivät seuraan. Päivällisellä oli hauskaa, jonka jälkeen suunnattiin tansseihin.

Homecoming Dance oli hauska kokemus - enimmäkseen ihmiset vaan grindasi toisiaan vasten. Kuten yks tyttö mun lentisjoukkueesta sanoi - "Homecoming is where people dress classy to dance trashy." En osannut ihan sellasta odottaa, ja siks tajusin että deitin tuominen tansseihin oli paha virhe. Kaikki muut meidän pikku porukassa oli pareja ja grindas toisiaan vasten ja selvästi viestitti katsellaan että munki olis pitäny grindata mun deitin kanssa. Um, no thanks. Lähdin tansseista puolisen tuntia aikasemmin kuin ne loppuivat, koska menin Beckyn, Oliverin, Jennin, Hallen ja monen muun ihmisen kanssa "jatkoille". Pitkä tarina, mutta siitähän vasta draamaa syntyi ja moni ihminen päätyi olemaan mulle vihanen. Nyt asia on onneksi jo selvitetty.

Jatkoilla tarkotan siis sitä että huudettiin Lincolnin kannustuksia ja laulettiin kovana ääneen autossa. Mentiin IHOPiin, ja voin suositella! IHOP on siis lyhenne nimelle International House of Pancakes. Otin perinteisiä pancakeja, ja oli kyllä tosi herkullisia. Huomasin siellä että unohdin kotiavaimen, joten jouduin IHOPin jälkeen menemään kotiin puoli yhden maissa, vaikka muut hengailivat vielä sen jälkeen.

Aikaisemmin kotiin meneminen oli hyvä päätös, koska olin lupautunut juoksemaan 5k-juoksun perheen kanssa heti seuraavana aamuna. Herätys oli siis kahdeksalta aamulla, ja jalkoja särki kaikesta tanssimisesta. Olin puoliksi kuollut juoksussa, ja siksi juoksin vaan lyhyitä matkoja ja kävelin loput. Juoksun jälkeen nukuin sitten neljän tunnin päikkärit - ja olin silti väsynyt ja menin nukkumaan yhdeksältä.

Homecomingin jälkeen oli kaikennäköistä draamaa mun parin kanssa ja Sadien kanssa - saatiin asiat sovittua, mutta jouduin katkasemaan yhteydet pariin. Ei näköjään tullut selväksi että haluun olla vaan kavereita. Tuntuhan se vähän tylyltä kun mun pari oli kuitenkin ostanut mulle kauniin kukan, mun lipun homecomingiin sekä aterian ennen sitä. Mut tein sen mitä oli pakko ja nyt kaikki on kunnossa - huomaan kyllä nyt jo täällä oltuani että oon vähän kypsyny ja tajuun tehdä päätöksiä jotka on mun omaks parhaaks häpeilemättä ja kuvittelematta että oon hirveen itsekäs. Kai se on totta mitä sanotaan, että vaihtarivuoden aikana kasvaa henkisesti ja ihmisenä. Nyt on jo mennyt yksi viidesosa koko vuodesta! Huomaan itsessäni jo joitain muutoksia. Ja homecomingistakin jäi hyvä kuva ja hyviä, hauskoja muistoja vaikka sen jälkeen tulikin eteen vaikeuksia!

Päivittelen tässä uudestaan varmaan ihan parin päivän sisään peruskuulumisia, tää oli tällainen postaus joka keskittyi pelkästään homecomingiin. Kuten huomaa, siitä oli paljon kerrottavaa!

Until next time ~

Finally here

Hei taas kaikki ihanat blogin lukijat ja myös kaikki muut jotka tälle sivustolle sattuvat eksymään!

Sori että oon ollut MIA eli missing in action, enkä oo postaillut mitään ennen lähtöä tai tänne jenkkilään saapumisen jälkeen. Nyt on sitten aika tehdä yksi pitkä päivitys, jossa kerron kaikki kuulumiset viimeisen viikon ajalta. On varmaan ollutkin mun elämän hektisin viikko!

Mun piti tehdä postaus viimeisistä päivistä Suomessa, läksiäisistä jotka pidin viime viikon lauantaina ja pakkailusta sun muusta, mutta huomasin ettei aika ja jaksamus vaan yksinkertaisesti riittänyt postauksen kirjottamiseen. Viimeiset päivät Suomessa oli tosi täynnä tekemistä. Lähtö oli siis tiistai-aamuna, ja torstaina alkoi varsinainen rumba. Olin ollut kavereiden kanssa Tampereella maanantain ja tiistain ja tiistaina olin sitten kipeänä 39 asteen kuumeessa, eikä siinä paljoa pakkailtu. Alotin pakkaamisen torstaina, tai oikeastaan pyykinpesun, varsinaisen pakkaamisen perjantaina. Perjantaina kävin myös värjäämässä hiukset, monen vuoden odottamisen jälkeen. Vanhemmat eivät ole antaneet värjätä, mutta jenkkeihin lähtiessä ne ei ollut enää huutamassa asiasta. Otin pienen varaslähdön ja sain aikamoiset huudot mutta se oli heti unohdettu. Lauantaina pidin läksiäiset kavereille. Oli tosi hyvää ruokaa ja hyvä fiilis, mutta tosi surullista kun tajusi että hengaan kavereiden kanssa viimeistä kertaa melkein vuoteen! Oli kuitenkin ihanaa, vaikka melkein puolet kutsutuista ei päässyt paikalle. Pienellä porukalla oli jopa kivempi, niin saatiin kaikki mahtumaan hyvin ja tunnelma oli mahtava.

Edellä muutama kuva läksiäisistä. Lauantaina pidin siis ne, jonka jälkeen pakkailin hieman sunnuntaina ennen kun suuntasin poikaystävälle. Oli tosi hauskaa mutta haikea tunnelma kun vietettiin vika päivä yhdessä. Ei se kai oo vieläkään oikeen sisäistynyt, ettei nähdä melkein vuoteen. Maanantaina näin veljet ja veljentytöt viimeistä kertaa ja pakkasin oikeastaan lähes kaiken lopun. Oli tosi vaikeaa miettiä mitä pakkaa ja jätin jonkin verran tavaraa kotiin äidille postissa lähetettäväksi. Illalla myös yksi mun parhaista kavereista, joka ei millään päässyt kentälle saattamaan, tuli pikaisesti käymään meillä. Käveltiin ulkona ja juteltiin tosi paljon - oli ihan mahtavaa että nähtiin vielä kerran ennen mun lähtöä.

En saanut enkä halunnut saada unta maanantain ja tiistain välisenä yönä, nukahdin kyllä tunniksi. Sitten koitti lähtö lentokentälle. Siellä odotti vielä moni kaveri valmiina saattamaan mut elämäni matkaan. Sain vielä lahjaksi matkaevästä eli Fazerin suklaata ja salmiakkia sekä tosi kauniin rannekorun. Läksiäisissä olin jo saanut ihanan kaulakorun läksiäislahjana. Lentokentällä halailtiin paljon ja vähä jopa itkettiin - itse en oo kyllä vielä tirauttanut yhtäkään kyyneltä, kai se tajuamisen hetki vielä joku päivä tulee. Tai sitten kyynelkanavat on kuivunut kaikesta siitä itkemisestä ennen lähtöä. Valitettavasti kentältä ei ole yhtään edustavaa kuvaa, joten nyt jää niiden laittaminen tähän välistä.

Lentoja oli neljä, ensin Helsingistä Frankfurtiin. Frankfurtista lensin Washington D.C.:hen ja sieltä vielä Chicagoon. Chicagossa vietin yön lentokenttähotellissa. Seuraavana aamuna lensin yksin Des Moinesiin, ja jännitin kyllä tosi paljon. Lennot meni onneksi hyvin.

36 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Des Moinesin lentokentälle ja host-perhe oli siellä vastassa kukkien kera. Sain matkalaukun (joka muuten oli ylipainoinen, hups), ja autolla ajoimme tänne perheen taloon, joka on tosi kiva omakotitalo isolla pihalla ja patiolla varustettuna. Mun huone on talon isoin makuuhuone ja täällä on vaatehuonekin - sellasta luksusta ei kyllä himassa ole tarjolla. 

Kirjoitan tätä postausta sunnuntai-iltana eli oon ollut täällä nyt viisi päivää. On ollut ihan huippua, ja oikeastaan tänään oon vaan ollut kotona ja Skypettänyt ja sellaista. Tänäänkin tosin kävin perheen kanssa kirkossa aamulla, ja kaikki toivottivat mut tervetulleeksi hirveän innoissaan. Muina päivinä ollaan käyty lounaalla ulkona sekä hakemassa mulle adaptereita ja pistokkeita sekä uusi puhelin ja puhelinliittymä, käyty hakemassa koulutarvikkeita, käyty mun koululla ilmoittautumassa, pelattu krikettiä ja pidetty movie night. Tosi paljon tekemistä on siis ollut, enkä oo ehtinyt oikeastaan edes ikävöidä kotia tai somettaa paljoa. Kaikki on mennyt tähän mennessä todella hyvin ja en vielä ole ehtinyt paljoa tutustua omanikäisiin, mutta sitäkin on tiedossa jo ennen koulun alkua.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska kello on puoli yksitoista ja huomenna olisi herätys 7.30. Alan pikkuhiljaa tottua tähän aikavyöhykkeeseen ja rytmiin, mikä on ihan tervetullutta. 

Postaus on nyt aika typistetty versio siitä mitä normaalisti kirjoittaisin, mutta väsymys ja jet lag painaa vielä päälle joten tää saa nyt riittää. Ja pahoittelen vielä kuvien laatua - suunnitelmissa on ostaa täällä järkkäri, mutta vielä olen riippuvainen iPhonen kuvalaadusta.