A whole new life

Hei taas kaikki! :)

Mun piti jo tehdä uusi postaus jo tiistaina, mutta heräsin aamulla Tottijärvellä kaverin mökillä ja olin sitten 39 asteen kuumessa. Jälkeen automatkan Tampereelle ja junamatkan sieltä Helsinkiin olin niin väsynyt, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut enää kirjottaa mitään. Eilinen meni parantumiseen, mutta nyt olo on taas hyvä! Ja tosiaan, tämä on nyt se lupaamani postaus uudesta perheestäni, eli host-perheestäni Iowassa.

Sain siis perheen tiedot kesäloman ensimmäisellä viikolla. Niitä oli innoissaan odotettu jo useampi kuukausi enkä voisi olla onnellisempi, että sain juuri tämän perheen! Host-vanhempani ovat Jason ja Debbie Peters. He ovat olleet todella ystävällisiä ja olemme pitäneet paljon yhteyttä, etenkin isän kanssa. Heillä on kaksi lasta, eli mun tulevat sisarukset. Saan 11-vuotiaan pikkuveljen, Justinin ja 7-vuotiaan pikkusiskon, Elizabethin. Molemmat ovat todella suloisia, varsinkin Elizabeth! Kun Skypetin perheen kanssa (ensimmäistä ja näillä näkymin ainoaa kertaa), pirtsakka pikkutyttö oli jatkuvasti kyselemässä kaikenlaista ja esitteli perheen kissankin mulle. Ja nyt hän on perheen isän mukaan kysellyt joka päivä että tulenko huomenna ja kun isä on sanonut että ei vielä huomenna, seuraava kysymys on ollut että miksen voi jo tulla.

Perheellä on siis tosiaan myös kaks kissaa, Tigger ja Angel, sekä koira, Millie.

Tuossa kuva host-perheestäni äidin fb-sivulta. Osaatte varmasti arvata itsekin, kuka on kuka. ;)

Perhe asuu mukavan näköisessä omakotitalossa Des Moinesin esikaupunkialueella. Tosi ihanaa päästä asumaan omakotitaloon ja saada ihan oma takapiha, kun on koko elämänsä asunut kerrostalossa! Tää on yksi asia mitä odotan tosi innolla. Lisäksi perheellä on pari kappaletta autoja, ja isällä on 70-luvulta peräisin oleva avoauto, jolla hän tykkää ajella ympäriinsä aurinkoisina päivinä! (saanko kysyä että kuinka mahtavaa? oikeesti? kenellä on avoauto jolla "ajellaan ympäriinsä kivoina päivinä"?)

Perhe vaikuttaa aivan ihanalta. Oon heidän eka vaihtari, joten vaivaa mun eteen on selvästi nähty. Saan talon isoimman makuuhuoneen ja siellä on uusittu lattiat ja maalattu seinät sekä ostettu uusi vaatekaappi ihan vain mua varten! Lisäksi he lähettivät tuossa heinäkuun alussa meidän koko perheelle tänne Suomeen paketin, jossa oli kaikennäköisiä paikallisia herkkuja suklaapatukoista hillosipuleihin ja omenavoihin. Juuri tänään perheen äiti päivitti Facebookiin, että heidän perheeseensä tulee ensi viikolla uusi jäsen eli minä! Ja perheen isä on alkanut opetella Suomea siksi että hän ajatteli, että olisi kiva että kuulisin sielläkin tuttua kieltä vaikka se olisikin "rikkinäistä ja vajavaista". Huomaa että mua on todella ajateltu ja se lämmittää sydäntä ihan hirveästi! Vaikka onkin tosi haikeeta sanoa hyvästit kaikille rakkaille Suomessa, helpottaa tieto siitä että siellä Jenkeissä odottaa aivan mahtava perhe, joka ottaa mut avosylin vastaan ja osaksi perhettään. 

Perhe vaikuttaa tosi aktiiviselta ja sellaiselta, joka on mukana yhteisön toiminnassa. Heti ekana päivänä he aikovat viedä mut Iowa State Fairiin, eli markkinoille. Ja meidän piti osallistua myöhemmin elokuussa Graffiti Run-hyväntekeväisyysjuoksuun, mutta se valitettavasti peruttiin. :( Perhe vaikuttaa juuri sopivalta mulle, koska tykkään olla koko ajan menossa ja tehdä kaikenlaista, varsinkin vaihtovuoden aikana se on mulle tärkeää. Lisäksi perhe käy kirkossa joka toinen sunnuntai ja osallistuu kirkon ryhmätoimintaan, joka järjestetään aina sunnuntai-iltaisin. Siellä on myös ryhmä lukioikäisille, ja ajattelin mennä sitä kokeilemaan. Siellä on ainakin yksi toinenkin senior mun koulusta, joka on kuulemma todella mukava tyttö. 

Nyt kun olen saanut hehkuttaa perhettäni hetken - tämä perhe muuten todella ansaitsee kaiken hehkutuksen - kerronpa hieman myös koulustani. 

Sain tietää koulun samalla, kun sain perhetiedot. Musta tulee senior eli viimeisen vuoden opiskelija Abraham Lincoln High Schoolissa, joka on nimetty - yllätys, yllätys - Abraham Lincolnin, Yhdysvaltojen kuudennentoista presidentin mukaan. Host-äitini on käynyt samaa koulua, mikä on tosi kiva juttu. Koulu on Wikipedian mukaan Iowan osavaltion suurin high school, sillä oppilaita siellä on reilut 2 500. En yhtään tiedä miten ehdin tutustua mahdollisimman moniin ja mistä löytäisi sen oman paikkansa tuolla! Kun oma koulu täällä stadissa, jossa on yläaste ja lukio yhdistettynä, tuntuu 950 oppilaan suuruisena jo todella isolta, en tiedä mitä teen koulussa jossa on yli tuplasti enemmän oppilaita! Ja vaan neljältä vuosiasteelta! 

Koulu on siis Iowan suurimpia ja pääkampus sijaitsee noin 3 kilometrin päässä kotoani. Koulussa on lisäksi toinen kampus, jota kutsutaan nimellä Rails Academy. En todellakaan tiedä mitä se tarkoittaa ja mitä tunteja mulla on siellä, mutta eiköhän se selviä. En vielä tiedä mitä lajia aion siellä rapakon takana harrastaa, onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Toivon saavani paljon kavereita ja ainakin host-äiti on jo laittanut sanan liikkeelle mm. Facebookissa, että olen tulossa senioriksi Lincolniin. Pari tyyppiä jo vastasivat että kertovat lapsilleen jotka ovat myös senioreita samassa koulussa! Ihan huippujuttu jos on ihmisiä jotka tietää jo ekana koulupäivänä kuka mä oon.

Nyt kun lähtöön on enää jäljellä 5 päivää, jännistys tiivistyy ja hermoilen pakkailusta ja siitä onko kaikki paperit kunnossa. Ja samalla pitää sanoa hyvästit kaikille rakkaille ihmisille. Varmaan eniten sattuu hyvästellä poikaystävä, koska ikinä ei voi tietää tullaanko me olemaan enää yhdessä kun tuun takaisin. Kaikki kaverit ja perhe varmasti säilyvät ennallaan, mutta kaukosuhteen ylläpitäminen on tosi vaikeeta. Onneksi Skype on keksitty! Miten sitä ennen vaihtarit edes tuli toimeen? Onneksi uusi elämä siellä houkuttelee tosi paljon, ja on kiva lähteä.

Tässä pari tuoretta kuvaa itsestäni. Mitä luulette, sovinko joukkoon?



PS. Kiitos vielä ihanalle Sannille kun autoit mua laittamaan tän blogin kasaan! Gonna miss you! ❤