Merry Christmas

❅ Hyvää Joulua ❅ God Jul ❅ Frohe Weihnachten ❅ Feliz Navidad ❅

Pahoittelen postaustaukoa. Joulukuu on ollut kiireistä aikaa lahjoineen ja kokeineen ja kaikkine juttuineen. Ilmat on ollut kyllä kauheat, ihan syksyset. Eilen illalla tapahtu kuitenkin ihme, ja saatiin lunta! Oli kunnon lumimyrsky, tosin iso osa siitäkin on nyt jo sulanut. Meidän piti mennä kavereiden kanssa kuvailemaan jouluvaloja Valley Junctioniin, kaupungin vanhaan osaan joka oli keskusta silloin villin lännen aikaan. Nyt talot on restauroitu mutta ne näyttävät yhä aidoilta, ja kaikennäköistä vintage-putiikkia ja kahvilaa voi sieltä löytää. Koska ilma oli kauhea ja kello oli 12 yöllä, kuvailu tarkoitti tässä tilanteessa että astuin autosta ulos 2 minuutiksi, nappasin pari kuvaa samassa paikassa seisten ja painuin takaisiin autoon ja kotiin peiton alle lämpimään. Vaikka lumi onkin vähän blurry, kuvat on jotenkin kivan artsy mun mielestä. En näitä myöskään mitenkään jaksanut muokata. Ihan naturaalia matskua lumimyrskystä.

Toivotan mun vanhemmille, sukulaisille, kavereille ja lukijoille ihanaa ja rauhallista joulua! ❄

It's the season to be jolly

Heippa taas! Arvatkaas mitä? Huomenna on joulukuu!

Kyllä, oon yks niistä hulluista joulukuu / joulu ihmisistä jotka innostuu heti kun ensilumi laskeutuu maahan. Vaikka inhoonkin kylmää, rakastan lunta yli kaiken. Täällä tuli taas kunnolla lunta keskiviikkona, mutta nyt kaikki on jo sulanu pois. Tänä vuonna oon onneksi ollut ajoissa lahjojen suhteen ja hankkinut jo kaikki joululahjat. Yleensä jätän kaiken viime hetkeen. Tänään hain ihanan, suklaisen joulukalenterin (must have) ja nyt oon valmis joulun odotukseen.

Tällä viikolla oon ollut Thanksgiving breakilla, eli koulua oli vaan maanantaina ja tiistaina. Torstaina vietettiin Thanksgivingia isolla porukalla Debbien sedän ja tädin luona, ja lauantaina uudestaan Jasonin isoäidin luona Oaklandissa, Iowassa. Lähdin torstain ja perjantain välisenä yönä puoleltaöin shoppailemaan kavereiden kanssa - sitä kutsutaan Black Fridayksi. Kaupat aukee puoleltaöin (tai aukesi ennen, nykyään monet jo kuudelta illalla torstaina) ja on auki läpi yön, koko 24 tuntia perjantaina! Kaikkialla on hullut alet ja ihmisiä niin paljon. Oltiin shoppailemassa kahdestatoista kuuteen asti aamulla, jonka jälkeen teki mieli romahtaa. 

Kuvia ei valitettavasti tullut räpsittyä Thanksgivingina sillä ruoat ei olleet hienosti esillä, mutta maku korvasi kyllä kaiken. Turkey, stuffing, corn casserole, sweet potatoes and marshmallows, mashed potatoes and gravy, pecan pie, pumpkin pie, cheesecake... lista voisi jatkua vaikka loputtomiin. Tuntuu että lihoin parisen kiloa pelkästään tossa viimeisen kolmen päivän aikana. Ja tiiättekö mikä on tosi hassua - mashed potatoes eli perunamuusi täällä on valkosta. Ihan lumenvalkosta. Koska näiden perunat on valkosia kun ne kuorii. Ja Suomessahan ne on keltasia. Tätä ilmiötä ollaan ihmetelty host vanhempien kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että perunat on erilaisia Amerikassa ja Euroopassa. End of story. Ollaan oikeita ongelmanratkaisijoita. Näitten perunamuusi on myös tosi mautonta, mut en viitiny alkaa enempää valittamaan. 

Huomenna on taas luvassa koulua, mut ainakin on joulukuu. Jason lähti tänään Virginiaan viikoksi vuosiharjoituksiin Navya varten, joten ollaan ihan nelistään Elizabethin, Justinin ja Debbien kanssa. Tää myös tarkoittaa että mun pitää olla joka päivä himassa toimimassa lapsenvahtina kunnes Debbie tulee töistä kotiin. Jes.

Asiat on jo normalisoitunut ja elämä täällä on arkipäivää. Tuntuu ihan oudolta ajatella et mulla on ihan toinen elämä Suomessa - eri vanhemmat, eri kaverit. Täytyy kyllä myöntää että nää mun kaverit täällä on pelkkiä pinnallisia ihmissuhteita - paitsi Beckyn kanssa, siinä tuntuu et meillä on ihan oikee yhteys. Siksi voin sanoo ihan suoraan et Becky on mun paras kaveri täällä. Muiden kaa hengailu on hauskaa, mut ei siinä oo sellasta connectionia niin kuin kavereiden kaa Suomessa. Täällä ihmiset on muutenkin tosi pinnallisia. Ja en tiiä onko kyse musta vai koulusta, mut kavereiden saaminen on ollu tosi rankkaa työtä. Ihmisillä on omat pitkäaikaiset porukat ja on tosi vaikee vaan tulla mukaan senior yearina. Jotenkin aattelin et saisin paljon enemmän kavereita täällä, ja onhan mulla ihan decent amount mut sekin on ollu kovan työn takana. Lisäksi monet mun kaverit valmistuu jo tammikuussa! Onneksi semester vaihtuu eli saan uudet kurssit ja alotan kans tenniksen keväällä, sekä meen mukaan työstämään koulunäytelmää. Sieltä pitäisi löytyä lisää uusia ihmisiä, jotka vois olla vähän enemmän mun kaltaisia ja sitä myötä myös mun kavereita.

Eli kavereita Suomessa on tosi ikävä. Välillä musta tuntuu täällä tosi yksinäiseltä ja siltä että mut jätetään ulkopuolelle kaikesta hauskasta, mut on kans parempia hetkiä jolloin mulla on tosi paljon hauskaa enkä haluu ikinä palata kotiin. Mun koulussa ei myöskään oikeen ole muita vaihtareita, mutta YFU:n kautta oon tavannut joitakin. Jana, saksalainen vaihtari, muutti just mun naapuriin vaikka käykin eri koulua toisella puolella kaupunkia. Ollaan vietetty aikaa yhdessä ja on tosi virkistävää puhua kaikesta toisen vaihtarin kanssa. Perhe-elämä täällä on myös ihanaa. Osaahan noi pikkusisarukset olla tosi rasittavia ja on meillä ollu riitoja niiden kanssa, mut tää tuntuu silti ihan erilaiselta kuin kotona. Paremmalta. Täällä perheellä on rutiinit ja tehdään kaikenlaisia juttuja yhdessä, mikä on ihanaa vaihtelua siihen mihin oon kotona ainoana lapsena tottunut. Täytyy kyllä sanoa etten kaipaa kotia Suomessa yhtään. 

Poikaystävää on tietty kova ikävä. Välillä niin ikävä, että itkettää. Ja tää on ainoo asia joka saa mut haluun palaamaan kotiin ja muistuttaa elämästä Suomessa. Ollaan riidelty enemmän kuin normaalisti, mitä osasin odottaa, mut asiat on silti hyvin meidän välillä. Skypetykset on tosin jäänyt vähiin aikaeron ja mun kiireisien viikonloppujen takia. Täytyy nyt vaan jaksaa ja yrittää muistaa millanen se tunne on kun ollaan yhdessä, sillä jos me tää vuosi selvitään niin tiedän että meidän suhde tulee olemaan vahvempi sen jälkeen. Kaukosuhteessa eläminen on tosi vaikeeta, varoituksen sana. Oot varattu mutta kuitenkin yksin. On se silti sen arvosta jos on oikeesti valmis tekemään työtä suhteensa eteen.

Sain tossa vähän aikaa sitten paluuajankohdan. 24. päivä kesäkuuta lähtee lento täältä Helsinkiin, tietysti varmaan miljoonan välilaskun kautta kuten tänne tullessakin. Tuntuu oudolta että oon ollut täällä jo melkeen neljä kuukautta, aika on mennyt kuin siivillä. Ja kohta onkin jo 2015 ja kevät ja kesä ja paluu kotiin. Välillä tuntuu että haluun vaan kotiin ja välillä tuntuu etten haluu ikinä lähteä. Tää tunteiden vuoristorata osaa välillä olla tosi kuluttava.

Tässä nyt päivittelyä mun kuulumisista - pahoittelen kuvien puutetta. Ei oo nyt mitään uutta. Tältä se vaihtovuosi tuntuu. Välillä on kamalaa ja välillä ihanaa. Välillä tekis mieli vaan mennä kotiin, käpertyä palloksi ja unohtaa koko vaihtarivuoden olemassaolo. Välillä koet uusia asioita koko ajan ja oot huumassa etkä haluu ikinä enää palata kotiin. Ja se on totuus. Onneks oon saanut tosi hyvän perheen, niin ainakaan se ei oo huolenaihe. Ja onhan mulla niitä kavereitakin, ei vaan mitään hirveen syvällisiä kaverisuhteita. Lopetan nyt tän postauksen tähän koska mun pitää mennä työstämään mun poikaystävän joululahjaa. Aika alkaa käydä vähiin, sillä kohta pitäs olla jo lähettämässä paketit. Hyvää joulukuuta jokaikiselle lukijalle!

Missouri part 2

Iloista sunnuntaiaamua kaikille mun lukijoille! Tosin täällä kello on kyllä puol yksi yöllä. Päivittelen tänne uuden Missouri-postauksen merkeissä, kuten lupasin. Tosin toi "pari päivää" venyikin sitten viideksi päiväksi, ja nyt sain vihdoin aikaiseksi muokata nää kuvat. Päätin kokeilla tällä kertaa jotain uutta - mustavalkoisia kuvia. Jotenkin ajatus houkutteli ja vaikkei värittömyys välttämättä teekään oikeutta kaikille kuville, tykkään niistä paljon. Tällä kertaa luvassa kuvia vähän kaikesta mitä tehtiin, maisemakuvien sijasta. Ulkona on nyt lämpimämpää ja lumetkin suli, joten oon tyytyväinen. Missouria on silti ikävä, niin kaunis paikka se oli. Ja hauskaakin meillä oli. Minigolfatiin, uitiin, käytiin kiertelemässä Bransonia (jossa oli ihan hirveesti kaikkea hauskaa ja eksoottista tekemistä, mitä löytää vaan Amerikasta).

En nyt sitten tiedä onnistuiko näiden muokkaus hirveen hyvin kun mustavalkoset kuvat on mulle ihan uus juttu, mutta yritän parhaani. Kuitenkin opettelen vielä - sain vasta sen ekan järkkärinkin, enkä sitäkään hallitse vielä. Ennen ei ollut tarvetta muokkailla kuvia. Nauttikaa nyt näistä ja luvassa on uusi postaus ensi viikolla! :)

Missouri part 1

Hei taas!

Tuleepas taas pitkästä aikaa kirjoiteltua - elämä on ollut kiireistä ja siksi on päivittely taas vähän jäänyt. Tänne satoi lauantaina ensilumi. Ja sillä tarkotan 5 sentin kerrosta joka peittää kaiken alleen. Eikä se oo mihinkään lähtenyt, niin kuin Suomessa ensilumi yleensä. Täällä on nyt kylmempi kun Suomessa, miinusasteita päivälläkin. Tiet on jäässä ja lunta jokapuolella, ja naamaan sattuu bussipysäkiltä kotiin kävellessä tuulen takia. Eikä mun Abercrombie & Fitchiltä tilaama talvitakkikaan ole vielä tullut. Ja kaikki ennustaa että tulevasta talvesta tulee tosi paha. Ah ihanaa.

Joten siksi nyt pieni takaisinheitto lokakuun toisiksiviimeiseen viikonloppuun. Tehtiin family roadtrip Missourin osavaltion eteläosaan, Bransoniin. Mukana oli perheen lisäksi Debbien, mun host äidin, vanhemmat. Vietettiin aikaa ihanassa Paradise Point Resortissa. Asteita oli koko loman ajan noin 30 (siis celsiusta) vaikka oli lokakuun loppu! Näitä kuvia ihaillessa ikkunasta näkyy lunta. Olinsinpa Missourissa nyt.

Nää kuvat on siis otettu mun uudella kameralla, jonka ostin tossa lokakuun puolessavälissä! Malli on Canon EOS Rebel T3i. Tosi hyvä kamera, oon tyytyväinen kuvien laatuun ja helppo käyttää ensikertalaiselle. Tosin joidenkin näiden kuvien laatu on kärsinyt koska ne on otettu nopeasti liikkuvasta autosta, mutta tuleepahan paljon parempia kuvia kuin iPhonella!

Lisää kuvia luvassa parin päivän sisällä. Until then, hasta la vista baby ~

Fun weekend

Hei kaikki!

Kiirettä on taas pitänyt, mutta ehdin vihdoin taas päivittelemään. Viimeisin postaus liittyi homecomingiin, josta on nyt jo kuukausi aikaa. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, mutta hauskinta oli viime viikonloppuna.

Viime perjantaina, 17.10., mun host-vanhemmat lähti Cedar Rapidsiin, noin 2 tunnin ajomatkan päähän, viettämään viikonloppua ja telttailemaan kavereidensa kanssa. Tän reissun idea oli käydä katsomassa University of Northern Iowan peli South Dakota Statea vastaan. Jason kävi tota yliopistoa, samoin sen kaverikin. Tämä reissu oli vaan aikuisille suunnattu, joten Justin ja Elizabeth sekä Millie meni viikonlopun ajaksi Debbien vanhempien luokse. Mua ei sinne pakotettu, vaan sain viettää viikonlopun Beckyn kanssa. Perjantaina iltapäivällä Beckyn isoäiti, Donna, tuli hakemaan mut kotoa ja heitti mut koululle, jossa Beckyllä oli harjoitukset koulun näytelmää, Hamletia, varten. Katselin niitä harjoituksia siinä puoli tuntia ja sen jälkeen mentiin koulun futispeliin, joka oli viimeinen kotipeli. Peli oli Hoover High Schoolia vastaan, jossa yksi YFU:n vaihtari, italialainen Alessandro, käy koulua. Lincoln voitti pelin - sitä oli odotettu. Lincolnin kausi on ollut tosi huono, ja ollaan voitettu vaan pari peliä. Tää taisi olla neljäs voitto kaikista peleistä, eli ei hirveän montaa peliä olla pelattu hyvin. Mentiin sitten Beckylle ja nähtiin joitakin tuttuja matkalla.

Becky oli löytänyt kellaristaan keskiviikkona kissanpennun, jonka emo oli hylännyt sinne. Se oli niiin pieni! Ja aivan ihana, todella söpö. Puri ja raapi kyllä paljon. Ja turkki oli täynnä kirppuja. Pikkuvikoja. Kissan nimi on Opal, mutta Beckyn isoäiti kutsuu sitä nimellä Booger. Ja sitten Becky kutsui sitä vahingossa nimellä Willow. Ja kun lauantaina pestiin tää kirppukasa, selvisi, että se taitaakin olla poika. Ja Becky ei suostu myöntämään sitä, vaikka alunperin halusi nimetä sen Felixiksi. Joten kaikki on nyt vähän hämmentyneitä. Sen enempää perjantaina ei sitten tapahtunut, katsottiin Netflixiä ja tilattiin pizzat Domino'silta. Perusperjantai.

Launtaina alkoi tapahtua! Ostin aiemmin viime viikolla uuden kameran, malli on Canon EOS Rebel T3i. Kamera on huippuhyvä! Päätettiin Beckyn kanssa ottaa mun senior pictures eli kuva vuosikirjaa varten lauantaina. Ajettiin Ledges State Parkiin, joka on noin tunnin ajomatkan päässä. Se oli Donnan idea ja kiitokset siitä - kuvista tuli tosi kauniita ja onnistuneita! Tausta oli ihanan syksyinen. Halusin kuvista luonnossa otettuja, ja paikka oli unelma.

 

Oon tosi tyytyväinen kuviin, ja noita ei oo vielä edes muokattu yhtään. Toi viimenen on siis se joka tulee päätymään vuosikirjaan, sillä tykkään siitä eniten.

Oltiin kuvaussession jälkeen ihan uupuneita, ja mentiin kirkon järjestämälle illalliselle kun tultiin kotiin. Ruoka oli hyvää ja myöhemmin mentiin vielä Dairy Queeniin ja tilattiin Oreo Cheesequaket. Rakastan rakastan rakastan tota jäätelöä. 

Sunnuntaina Beckyn senior pictures otettiin Valley Junctionissa. Se on vanha kaupunginosa, joka oli joskus villinlännen aikoina kaupungin keskusta ja nyt se on täynnä trendiliikkeitä. Myönnän että kuvista tuli tosi hyviä, vaikka itse en ookaan valmis maksamaan yli 100 dollaria muutamasta kuvasta. Kuvat onnistui täydellisen hyvin omalla kameralla Beckyn ottamina. Kuvien oton jälkeen mentiin kirkon kanssa Linn's Haunted Supermarket-kummitustaloon - haunted houses on parhaita! Niitä on täällä joka puolella lokakuussa. Sinne siis mennään sisään ja siellä on ihmisiä pelottelemassa sua. Viimeksi teloin mun polven kun menin sinne, tällä kertaa Becky kajautti takaraivonsa suoraan mun nenään niin kovaa että aloin itkeä kesken kaiken. Kaaduttiin myös yhdessä vaiheessa, mä Cassandra päälle ja Becky mun päälle. Silti selvittiin ulos hengissä!

Viikonloppu oli siis kaikin puolin onnistunut. Nyt on ollut vähän hiljasempaa, koska lentopallo loppui viime viikolla eikä mulla oo mitään urheilulajia nyt talvella. Ehdin siis tehdä vähän kaikenlaista muuta mitä en ennen arkisin pystynyt tekemään.

Tänään, keskiviikkona, oli senior day jossa piti tehdä joko hyväntekeväisyystyötä tai tehdä vierailu yliopistoon tai collegeen. Ajettiin yhdessä Antanian ja Beckyn kanssa Iowa Cityyn ja käytiin omalla visiitillä University of Iowassa. Rakastuin paikkaan! Kampus oli tosi iso ja hieno, ihmiset oli mukavia ja kaikki ohjelmatkin vaikutti tosi hyviltä. Koulu vaikutti ihan mahtavalta. Se sai mut rakastumaan jenkkicollegeen - kuka tietää, ehkä palaan tänne vielä joku päivä opiskelemaan. Tosin hinnat sai kylmät väreet aikaan - osavaltion ulkopuolelta tuleville lukuvuosimaksu on 40,000 dollaria. Suomalaiset ei tajua kuinka onnekkaita on, kun pääsee opiskelemaan ilmaiseksi!

Homecoming

Pahoittelen pientä bloggaustaukoa, mutta kiireistä on nyt viimeiset pari viikkoa ollut sillä täällä eletään syksyn hauskinta aikaa - homecoming!

Homecoming mulla oli siis lauantaina 27. syyskuuta, ja sitä edelsi homecoming-viikko koulussa. Silloin koulussa on aina jokin tietty teema jonka mukaan pitää pukeutua. Homecoming-viikko alkoi maanantaina hippi-teemalla. Puin päälle lököttävät housut kivoilla kuvioilla sekä kukkaseppeleen, joten asu oli enemmän panostusta kuin monilla muilla koulussa. Olisin laittanut päälle vielä tiedye-paidan, mutta valitettavasti en sellasta omista. Tosin tuun kyllä hankkimaan sellasen, siltä ei voi täällä välttyä.

Tiistaina teemana oli character day. Mun piti pukea päälle paita jossa on Iines Ankka, mutta huomasin aamulla että olin jättänyt sen kotiin. Harmitti vähän, mutta menin sit kouluun pelkissä normaaleissa vaatteissa ja muiden kysyessä sanoin että on pukeutunu itsekseni. Kahdella tytöllä mun Rails Timesissa oli ihan mahtavat minion-asut!

Keskiviikkona oli Holiday Day, eli piti pukeutua lempijuhlansa mukaan. Monet pukeutui pääsiäispupuksi tai laittoi joulupukin hatun päähän, ja kuuluin sitten jälkimmäiseen kategoriaan. Very unoriginal. Tosin mun kaveri Noel panosti joka päivä asuihin ja oli pukeutunut Cinco De Mayo-teemaisesti, mikä oli huvittavaa!

Torstaina luvassa oli Dress Up Day, ja puin päälle ihanan kukallisen maksimekon jonka ostin Amsterdamista kesällä. Sain siitä paljon kehuja ja kuulin että näytän söpöltä. Kiitokset siitä Oliverille.

Perjantaina oli Spirit Day - ja senioreiden pukukoodina toimi tooga tai senior pantsit. Aattelin laittaa päälle toogan mutta nukuin pommiin ja en mä ehtinyt minkään lakanan kanssa aamulla sähläämään. Senior pantsit hain vasta perjantaina iltapäivällä. Joten pukeuduin vaan koulun väreihin - maroon & gold. Laitoin päälle mun volleyball-paidan ja Elizabethilta sain kultaisia ja viininpunaisia helmiä laitettavaksi kaulaan. Sovin ihan hyvin joukkoon, sillä tosi monet muutkaan seniorit ei olleet panostaneet asuunsa.

Olin vähän pettynyt viikkoon, sillä aattelin school spiritin takia että useammat ihmiset näkis vaivaa ja pukeutuis teeman mukaisesti. Todellisuudessa noin 5 prosenttia oppilaista pukeutui teeman mukaisesti. Joillakin taas oli aivan upeita asuja, joihin oli selvästi käytetty aikaa ja rahaa, ja se oli upeaa nähtävää.

Torstaina iltapäivällä oli homecoming-paraati. Se järjestetään vaan neljän vuoden välein, joten oon onnekas että se järjestettiin juuri tänä vuonna. Kaikki mahdolliset South Siden koulujen urheilutiimit, homecoming court, ja monia muita tiimejä ja esimerkiksi tanssijoita. Lentopallojoukkue oli tietysti myös paraatissa, joten kävelin joukkueen kanssa ja heiteltiin karkkia kaikille katsojille. Todella monet ihmiset oli katsomassa paraatia, kadut oli täynnä katsojia. Paraati loppui Lincolnin jalkapallostadiumille, jossa alkoi paraatin jälkeen Powder Puff. Se on amerikkalaista jalkapalloa tytöille, juniorit vastaan seniorit. Olisin mennyt mukaan, mut unohdin palauttaa rahat ajoissa. Harmittaa etten osallistunut mihinkään homecoming-viikon aktiviteetteihin. Maanantaina oli ollut kickball-turnaus johon mun piti osallistua, mutta meidän joukkueesta vetäytyi ilmottautumispäivänä kaksi ihmistä ja siksi meillä ei siis ollut tarpeeksi pelaajia eikä päästy pelaamaan. Seniorit kuitenkin voitti Powder Puffin satanolla, ja koska tytöt pelasivat, myös cheerleadereiden sukupuolet oli vaihtuneet.

Pelin jälkeen on tapana mennä "tee peeing" koulun etunurmikko. Tää tee peeing on muutenkin todella yleistä koko homecoming-viikon ajan.

Perjantaina illalla oli homecoming-futispelin vuoro. Vaikka ei kävisikään normaalisti jalkapallopeleissä, homecoming-peliin menevät kaikki. Koko katsomo oli ihan pakkautunut oppilaista ja vanhemmista sekä muista, jotka olivat tulleet kannustamaan Lincolnia. Ekaa kertaa mäkin panostin asuun kunnolla. Senior pantsit olin käynyt ostamassa iltapäivällä, joten laitoin ne päälle ja mun Lincoln-paidan. Onneksi kohdalle sattui lämmin päivä nii pärjäsin pelkällä t-paidalla - parissa pelissä on ollut ihan järkyttävän kylmä. Laitoin myös kultaisen bandanan päähän ja maalattiin sotamaalaukset kasvoille Beckyn kanssa. Pelissä oli aivan mahtavaa, tosi hauskaa. Siinä oikein tiivistyi kaikki se school spirit, jota olen kokenut jo aiemmissa peleissä. Vastustaja oli myös Lincolcn High School, mutta Council Bluffsista parin tunnin ajomatkan päästä ja koululla oli eri värit, joten ei se sama nimi niin paha ollut. Koulu on kai koko osavaltion tilastoissa paras, joten kuten arvata saattaa, häviö tuli. Lopputulos oli 37-22. Meidän joukkue teki kyllä pari tosi hienoa touchdownia, yhden niistä teki kaverin poikaystävä. Olisitte nähneet sen ilmeen kun kaikki hurras sen poikaystävälle! Aina kun joku tekee touchdownin, oppilaat huutaa "That was (touchdownin tekijän nimi)!"

Lauantaina oli itse homecoming-tanssiaisten vuoro. Olin käynyt viikkoa aikasemmin ostamassa ihanan tummansinisen mekon ja hopeiset korot. Mulla oli myös pari tansseihin, vaikka poikaystävä on myös kotona. Tein tälla parille selväksi että kavereina mennään, vaikka se pyysikin mua tosi söpöllä tavalla homecomingiin. Menin kahden maissa Sadielle valmistautumaan. Kiharsin hiukset, meikkasin, ja laitoin feikkiripset. Myös meidän kaveri Kale oli siellä, ja lopulta kaikki yhdessä laitettiin mekot päälle ja kengät jalkaan, kunnes meidän jokaisen deitit tuli hakemaan meitä. Mentiin yhdessä syömään ravintolaan ennen homecomingia, ja myös Chelsea ja sen poikaystävä liittyivät seuraan. Päivällisellä oli hauskaa, jonka jälkeen suunnattiin tansseihin.

Homecoming Dance oli hauska kokemus - enimmäkseen ihmiset vaan grindasi toisiaan vasten. Kuten yks tyttö mun lentisjoukkueesta sanoi - "Homecoming is where people dress classy to dance trashy." En osannut ihan sellasta odottaa, ja siks tajusin että deitin tuominen tansseihin oli paha virhe. Kaikki muut meidän pikku porukassa oli pareja ja grindas toisiaan vasten ja selvästi viestitti katsellaan että munki olis pitäny grindata mun deitin kanssa. Um, no thanks. Lähdin tansseista puolisen tuntia aikasemmin kuin ne loppuivat, koska menin Beckyn, Oliverin, Jennin, Hallen ja monen muun ihmisen kanssa "jatkoille". Pitkä tarina, mutta siitähän vasta draamaa syntyi ja moni ihminen päätyi olemaan mulle vihanen. Nyt asia on onneksi jo selvitetty.

Jatkoilla tarkotan siis sitä että huudettiin Lincolnin kannustuksia ja laulettiin kovana ääneen autossa. Mentiin IHOPiin, ja voin suositella! IHOP on siis lyhenne nimelle International House of Pancakes. Otin perinteisiä pancakeja, ja oli kyllä tosi herkullisia. Huomasin siellä että unohdin kotiavaimen, joten jouduin IHOPin jälkeen menemään kotiin puoli yhden maissa, vaikka muut hengailivat vielä sen jälkeen.

Aikaisemmin kotiin meneminen oli hyvä päätös, koska olin lupautunut juoksemaan 5k-juoksun perheen kanssa heti seuraavana aamuna. Herätys oli siis kahdeksalta aamulla, ja jalkoja särki kaikesta tanssimisesta. Olin puoliksi kuollut juoksussa, ja siksi juoksin vaan lyhyitä matkoja ja kävelin loput. Juoksun jälkeen nukuin sitten neljän tunnin päikkärit - ja olin silti väsynyt ja menin nukkumaan yhdeksältä.

Homecomingin jälkeen oli kaikennäköistä draamaa mun parin kanssa ja Sadien kanssa - saatiin asiat sovittua, mutta jouduin katkasemaan yhteydet pariin. Ei näköjään tullut selväksi että haluun olla vaan kavereita. Tuntuhan se vähän tylyltä kun mun pari oli kuitenkin ostanut mulle kauniin kukan, mun lipun homecomingiin sekä aterian ennen sitä. Mut tein sen mitä oli pakko ja nyt kaikki on kunnossa - huomaan kyllä nyt jo täällä oltuani että oon vähän kypsyny ja tajuun tehdä päätöksiä jotka on mun omaks parhaaks häpeilemättä ja kuvittelematta että oon hirveen itsekäs. Kai se on totta mitä sanotaan, että vaihtarivuoden aikana kasvaa henkisesti ja ihmisenä. Nyt on jo mennyt yksi viidesosa koko vuodesta! Huomaan itsessäni jo joitain muutoksia. Ja homecomingistakin jäi hyvä kuva ja hyviä, hauskoja muistoja vaikka sen jälkeen tulikin eteen vaikeuksia!

Päivittelen tässä uudestaan varmaan ihan parin päivän sisään peruskuulumisia, tää oli tällainen postaus joka keskittyi pelkästään homecomingiin. Kuten huomaa, siitä oli paljon kerrottavaa!

Until next time ~

How am I doing?

Pahoittelen viimeaikaisten blogitekstien puutetta ihan näin ensimmäiseksi! Niin moni on tullut kyselemään kuulumisia viesteillä että nyt on pakko puristaa vähän tekstiä tähän.

Elikkä, viimeisimmästä postauksesta on jo kolmisen viikkoa! En edes tiedä mitä kaikkea tähän pitäisi kirjottaa, koska oon tehnyt niin paljon viime viikkojen aikana. Koulussa ei oo oikeestaan ollut kiireistä, koska uuden arvostelusysteemin takia ei saada enää juurikaan läksyjä, vaan koulussa panostetaan tuntityönkentelyyn. Joten on ollut ihan chilliä olla saamatta läksyjä lähes ollenkaan! Pari esseetä oon saanut väsätä ja yhden kurssin jätin pois viidennestä palkista, joten nyt saan jokatoinen päivä nukkua melkein kaheksaan. Koulussa menee siis ihan näin yleisesti hyvin ja hauskaa on ollut. Oon tavannut paljon uusia ihmisiä ja saanut muutaman hyvän kaverinkin jo. Monia ihmisiä pystyn nyt jo moikkaamaan käytävillä ja juttelemaan niitä näitä tunneilla. Opettajatkin on kivoja, eikä vaadi liikoja. Ja kaikki on kiinnostuneita Suomesta! On tosi hauskaa välillä vastailla kysymyksiin (vaikka osa on ihan helvetin typeriä kysymyksiä suoraan sanottuna).

Neljä viikkoa (hui) sitten ei oikeen tapahtunut paljoa, mut kävin Beckyn kanssa kattomassa If I Stay-leffan, joka oli tosi surullinen ja loppui ehkä maailman tyhmimpään kohtaan. Käytiin myös perheen kanssa eläintarhassa - tosin Justin ei ollut mukana, vaan kaverillaan. En oikeastaan nähnyt mitään uusia eläimiä, mutta pigviinit oli tosi söpöjä ja silitin käärmettä!

Kolme viikkoa sitten oli Labor Day-viikonloppu, eli maanantaikin oli vapaa. Perjantaina värjäsin mun hiukset uudestaan. Ne on nyt tosi tummanruskeat, lähes mustat, eikä enää ollenkaan punertavat. Oon tosi tyytyväinen tähän väriin nyt kun tää on pikkusen haalistunut, ihan alussa oli vähän liiankin tumma mun makuun. Becky siis värjäs mun hiukset ja sen jälkeen mentiin yhdessä mun host-perheen kanssa Iowa Cubsien peliin. Se oli kauden vika peliviikonloppu ja kesken pelin alkoi sataa, mutta sitä oli silti hauska katsoa. Sadetauolla kävin ostamassa popcornia ja sain ne kippoon jota pystyy käyttämään uudestaan. Ostin myös Iowa Cubs-jerseyn, heh. Mun tavote täällä on kerätä kunnon t-paitakokoelma, koska täällä saa t-paitoja kaikesta mahdollisesta. Tilasin myös Lincoln Volleyball-paidan, joka on vähän liian iso mut tosi hieno! Ja Justin antoi mulle Lincoln Football-paidan, joten hyvin on lähtenyt keräily käyntiin.

Lauantaina mentiin mun ensimmäiseen jalkapallo-otteluun. Siis amerikkalaista jalkapalloa, kyllä oon eurooppalaisissa jalkapallo-otteluissa käynyt. Otellu oli Grand View College vs Drake University, ja päivä oli siis college football-kauden avauspäivä. Kannustettiin Grand View'tä, koska sielä mun host-dad valmistui. En ymmärtänyt sääntöjä (ylläri), mutta nyt kun oon käynyt kahdessa koulun pelissä, ne alkaa jo jotenkuten hahmottua. Pelejä on hauska seurata myös ihan vaan sen ryhmähengen takia, varsinkin koulun peleissä. Siellä on oma senior section, jossa kaikki seisoo ja kannustaa joukkuetta, ja se on kyllä ihan huippua!

Sunnuntai meni vaan kotona oleskellessa ja maanantaina menin shoppailemaan Mercadeksen kanssa. Ollaan samalla Creative Writing-tunnilla ja meistä on tullu tosi hyviä kavereita. Syödään aina lounasta yhdessä A-päivinä ja ollaan tehty jo suunnitelmia homecoming-päivälle.

Olin innokas syömään jäähilettä.

Viikoilla en oikeen ehdi tehdä mitään, tuun kotiin koulun jälkeen ja syön jotain, sit onkin jo melkeen aika lähteä lentistreeneihin. Tuun kotiin seitsemän maissa ja syön illallista perheen kanssa, loppu aika meneekin täällä kotona hengaillessa. Jotne elämä on todellakin erilaista kun Suomessa! Siellä oon ollu aina joka päivä menossa kavereidin kanssa koulun jälkeen kun ei ollut mitään vakituista harrastusta. Viikonloput on siksi täynnä ohjelmaa täällä, ja tuntuu etten millään ehdi tehdä kaikkea koska ajomatkatkin on tosi pitkät kaikkialle. Ja monet kaverit on töissä viikonloppuisin eikä kaikilla oo autoa ja siksi ollaan riippuvaisia kyydeistä. Joten välillä ylipäätään minkään tekeminen voi olla hankalaa!

Toissa viikonloppuna Lincolinilla oli futispeli perjantaina. Pelin jälkeen menin Beckyn ja Mariannan kanssa Zombieburgeriin, jota kaikki oli jo ehtineet kehua. Ruoka oli kyllä tosi hyvää, mutta vielä enemmän pitää kehua pirtelöitä! Hampurilaisvalinta mulla oli The Walking Ched, hamppari jossa oli paljon makaroonia ja pekonia. Pirtelöksi otin Coconut Cream Pie-shaken, joka oli pala taivasta.

Lauantai ja sunnuntai meni Iowassa asuvien YFU oppilaiden kanssa. Meillä oli iso tapaaminen ja kaikilla oli tosi hauskaa. Lauantaina tavattiin ostoskeskuksessa West Des Moinesissa ja jatkettiin sieltä yhdessä intiaanien Pow Wow-tapahtumaan. Se oli vähän tylsä kaikkine rituaaleineen ja tansseineen, eikä meistä kukaan oikeen ymmärtänyt mitään. Kaikki vaihtarit päätyi lopulta pöydän ääreen lähelle ruokakojua, ja juteltiin siellä noin tunti. Meitä oli kaikkialta - Italiasta, Espanjasta, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Thaimaasta, Svietsistä, Japanista, Uruguaysta, Etelä-Koreasta ja Intiasta. Myös joitakin amerikkalaisia oli mukana, sillä monet oli ottaneet samanikäiset host-sisaruksensa mukaan. Tapahtuman jälkeen mentiin eräälle kirkolle ja tilattiin pizzaa, ja juteltiin ja pelattiin pelejä yhdessä aamukahteen. Sunnuntaina herättiin seitsemältä ja aamiaisen jälkeen mentiin yhdessä Adventurelandiin. Huvipuisto oli pieni, mutta laitteet oli hauskoja. Vuoristoradat oli kyllä kymmenen kertaa hurjempia kuin Suomessa! Ne oli pitkiä ja meni tosi kovaa vauhtia, välillä niin kovaa ja rymisten että satutin mun korvan ja niskan. Hyviä muistoja ja uusia tuttavuuksia jäi viikonlopusta!

Viime viikonloppuna Lincolnilla oli perjantaina taas peli, tällä kertaa Roosevelt High Schoolia vastaan. Hävittiin niukasti mutta hauskaa oli silti. Lauantaina ajettiin Debbien kaa 1,5 tuntia Williamsbrugiin, jossa oli iso outlet mall. Shoppailtiin ostarilla koko päivä ja ylitin mun kortin käyttörajan (hups) mut nyt on kaappi täynnä uusai ihania vaatteita! Ostin lisää neuleita, koska niitä en hirveesti tänne ottanut mukaan ja nyt alkaa jo viiletä tosi paljon aamuisin.

Sunnuntaina hengailin Carolynin kanssa ja ajeltiin vaan ympäriinsä. Illalla tapasin mun aluevalvojan, Angelan, joka on tosi mukava. Käytiin yhdessä Frozen Youghurtilla ja sain kertoa kaiken mun kuulumisista. Angela on 23 ja opettaa ranskaa East High Schoolissa, ja vaikuttaa tosi sympaattiselta tyypiltä jolle voin helposti puhua jos jotain ongelmia ilmenee. Angela itse opiskeli 9 kuukautta Pariisissa ja on vielä yhdessä saman poikaystävän kaa kun sillon, joten sain kanssa vinkkejä miten helpottaa ikävää ja ylläpitää kaukosuhdetta. Ja oli kyllä hyödyllisiä vinkkejä, joten oon ilonen että juuri kyseinen henkilö on mun area representative. :)

Tällaista kuuluu mun elämään tällä hetkellä. Elämä alkaa jo tuntua arkiselta, vaikka kyllähän mä koen jatkuvasti uusia juttuja. Alkaa myös tuntua siltä, että oon osa tätä perhettä ja alan myös tajuta, että mulla tulee tän vuoden jälkeen olemaan vihdoin pikkusisaruksia ja toiset vanhemmat maailman toisella puolella. Se on aika jännää tajuta tollasia asioita! Ei sen enempää syvällisiä tällä kertaa. Mulle kuuluu siis kaikkea hyvää, nyt voitte lopettaa sen viesteillä pommittelun, haha!

Ps. Vaatehuoneen omistaminen on ehkä parasta I-K-I-N-Ä.
 

Until next time ~