Back to school

Hei taas kaikki!

Nyt on sitten ensimmäinen kouluviikko, eli peräti kolme päivää, suoritettu. Koko tää viikko on ollut kyllä kiireinen. Maanantaina kun tulin kotiin Back to School-nightista Applebee'sissä käynnin jälkeen, olohuoneessa lenteli lepakko. Se oli tullut sisään jo edellisenä yönä ja luultiin, että se oli lentänyt ulos, mutta olikin ilmeisesti lymyillyt talossa koko päivän. Se lensi jonnekkin piiloon ja etsittiin sitä host-isän kanssa ensin koko kämpästä ja sitten kellarista. Koska lepakot ei tule valoon, kuljettiin pimeässä. Jason piteli taskulamppua ja mä tennismailaa siltä varalta että se ilmeistyisi taas jostain ja saataisiin tapettua se. Ei me sitä löydetty, joten Jason joutui jäämään yöksi kotiin (normaalisti olisi mennyt töihin, koska tekee yövuoroja), että saisi sen lepakon kiinni. Nehän on hereillä yöllä.

Sellainen seikkailu siis heti viikon alkuun. Lepakko oli löytynyt vanhempien makuuhuoneesta ja lentänyt yöllä ulos kaikkien ikkunoiden ollessa auki. Tää on tosi outoa, koska täällä oli jo lepakko mun ensimmäisenä yönä täällä! Ja tää on jo toinen lepakko. Eikä tässä talossa ole ikinä ollut lepakkoa enne mun tuloa. Ilmeisesti oon aikamoinen vampyyrimagneetti.

Keskiviikkoaamuna heräsin 6.10 pienehkössä paniikissa. Koululaukun olin jo laittanut valmiiksi, onneksi, koska muuten olisin varmaan unohtanut mun ID:n.  Täällä kaikilla pitää koulussa olla kaulassa School ID, mitä henkilökohtasesti inhoan. Onnistun aina läväyttämään sen pöytää vasten istuessa.

Laittaudun valmiiksi ja päädyin farkkuihin ja toppiin, sekä farkkutakkiin varmuuden vuoksi. Debbie ajoi mut koululle, lähdettiin 7.15. Koulu alkaa joka päivä 7.40, mutta silti saan nukkua pitempään kun Suomessa koulun alkaessa kasilta, ihan huippua. Kävelin kouluun sisään enkä vielä tuntenut ketään paitsi Rebeccan, mutta silläpä oli vapaa palkki aamulla joten olin omillani. Kävelin suoraan vaan luokkaan koska sen löytäminen tuotti vähän haastetta. Ekassa palkissa mulla on Creative Writing, jonka sain valita pakollisten enkunkurssien luettelosta. Se on pelkästään senioreille, mikä on hyvä.

Creative Writingia opettaa Mr. Simons - ihan huippuhyvä tyyppi. Vähän sekasin, mutta tosi hauska. Tunti alkoi n. 15 minuuttia myöhässä ja aloitettiin nimenhuudolla. Mun kohdalle tullessa opettaja kysyi että miten mun sukunimi lausutaan. Kerroin sen ja seuraava kysymys oli, että mistä tällainen sukunimi tulee. Kerroin olevani suomalainen vaihto-oppilas, josta tää sitten innostui ihan hirveesti - olisi kuulemma pitänyt arvata. Sain aplodit koko luokalta, kun opettaja huusi "Give it up for the Finn!". Tämän jälkeen oli esittelykierros. Opettaja esittäytyi ensimmäisenä, sitten oppilaat. Piti kertoa nimensä, kuulumiset ja kirosana. Mr. Simons kiroilee tosi paljon joten pointti oli se, että kun me kaikki kiroillaan niin kaikki on syyllisiä eli kukaan ei ole syyllinen. Ja kaikki voi pitää suunsa kiinni siitä että luokassa kiroillaan. Mun kohdalle tulessa kerroin nimeni, sanoin että kuuluu hyvää vaikka aamulla herääminen ei oo kivaa, ja sanoin fuck. Yks jätkä luokasta kysyi mikä fuck on suomeksi. Kerroin sen ja opettaja nauroi ja sanoi että aikoo käyttää sitä vielä. Lopun tunnin ajan ei oikeen tehty mitään, jotkut lähti mäkkiin aamiaiselle.

Toisessa palkissa oli Debate 1. Opettaja vaikuttaa ihan mukavalta, tosi puhelias aasialainen mies. Kaikkien piti kertoa nimensä, luokka-asteensa ja jokin fakta itsestään. Kerroin että oon vaihtari Suomesta, ja taas kerran kuulin samat sanat jotka aina, eli "Seriously?" ja "So cool". Sitten jaettiin syllabus eli sellainen lappunen missä kerrotaan kurssin sisältö, vaatimukset, mukana olevat tavarat, elektroniikan käyttö tms. Ne jaettiin jokaisella tunnilla paitsi ekalla, ja joka kerta ne käytiin läpi ja ne piti allekirjoittaa ja viedä vanhemmille allekirjoitettavaksi.

Toisen ja kolmannen palkin välissä on vasta tänä vuonna lisätty uusi 25 minuutin pituinen Lincoln Class, jota kutsutaan myös nimellä Rails Time. Se koostui mulla pelkästään senioreista, ja siellä vaan yritetään tutustua toisiin paremmin ja parantaa koulun yhteishenkeä. Mun mielestä täysin turha tunti joka vie puoli tuntia aikaa mun elämästä joka päivä.

Kolmannella tunnilla oli US History 1. Opettaja Mr. Hill vaikuttaa kivalta ja ei liian tiukalta. Käytiin taas läpi syllabus ja piti tehdä ensimmäinen päiväkirjamerkintä, jollainen tehdään joka tunnin alussa. Se liittyy johonkin ajankohtaiseen aiheeseen tai kysymykseen. Puhuttiin jonkin verran erään kaupungin, Fergusonin, tilanteesta. Siellä protestoidaan, koska poliisi ampui ilmeisesti viattoman mustan nuoren miehen. Viattomuudesta ei olla varmoja, ja siksi molempien osapuolien puolustajat ovat ottaneet yhteen ja tälle nuorelle miehelle on vaadittu oikeutta.

Koska tauot on täällä vaan 5 minuutin mittaisia, jouduin kirjaimellisesti juoksemaan vessaan. Näin isossa koulussa välimatkat on pitkiä ja ruuhkat ihan kamalia, varsinkin ruokatunnilla. 

Tauon jälkeen palasin Mr. Hillin luokkaan, koska neljännessä palkissa mulla on saman opettajan Government-kurssi. Tunti oli aikalailla samanlainen kun US History 1. Tosin tällä kertaa olin Rebeccan kanssa samalla tunnilla ja tutustuin myös yhteen Noeliin, joka on Rebeccan hyvä kaveri ja tosi hauska.

Kouluissa on aina keskiviikkoisin lyhennetty päivä, ja siksi ruokatunti oli silloin viimeisenä ja päästiin koulusta kahdeltatoista. En jäänyt syömään vaan Debbie tuli hakemaan mut koulun jälkeen ja menin kotiin skypettämään poikaystävän kanssa ennen treenejä. Kaikin puolin eka koulupäivä oli tosi mukava. Valitettavasti vaan siinä ei ehtinyt niin hyvin vielä tutustua ihmisiin, kun tunnit oli täynnä tekemistä. Kyllä tässä onneksi vielä ehtii. 

Jos kertoisin vielä toisesta koulupäivästä, jolloin on eri palkit, ja viikonlopusta, tästä postauksesta tulisi niin pitkä ettei kukaan jaksaisi lukea sitä. Joten teen piakkoin uuden postauksen tän aiheen tiimoilta. Toivottavasti oli nyt kuitenkin kiva lukea mun ihan ekasta koulupäivästä. Jännitin jonkin verran, mutta se oli lopulta aika turhaa. Ja pahoittelen myös kuvien puutetta. Ei oikeen oo mitään kuvia laitettavaksi tän teeman takia. 

Busy week

Huomenna tulee kuluneeksi tasan kaksi viikkoa siitä, kun saavuin tänne rapakon taakse. Huomenna alkaa myös koulu, mikä jännittää ja hermostuttaa aika paljon.

Viime viikon maanantaina heräsin 7.30 ja matka kävi Iowa State Fairiin, joka oli todella hieno tapahtuma. Sitä kuvaillaan yhdeksi osavaltion suurimmista tapahtumista vuosittain, ja sinne suuntaavat kaikki iowalaiset ja myös ihmiset naapuriosavaltioista. Ekana päivänä kun tulin tänne, oli avaijaisparaati jota käytiin katsomassa. Se oli vähän tylsähkö, mutta itse fair oli tosi hieno tapahtuma. Mentiin sinne kahdeksalta aamulla ja nähtiin kaikenlaisia eläimiä, jotka kilpailivat isoimman eläimen tittelistä. Nähtiin myös Iowan osavaltion isoin kurpitsa! Siitäkin oli siis kisa. Kaikennäköstä nää kyllä keksii.

Elizabeth ja Justin kävi muutamassa laitteessa, ja kävin Justinin kanssa vuoristoradassa nimeltä Crazy Mouse. Se oli pieni mutta hauska laite :-) Koska fair muistaa veteraaneja joka vuosi, olimme siellä juuri sinä päivänä kun heidän kunniakseen pidettiin paraati. Oma host-isäni on merivoimissa, joten se oli koko perheelle selvästi tärkeä tapahtuma. Varmaan siksi oltiin fairilla juuri kyseisenä päivänä.

Paraatin jälkeen lapset kävivät leikkimässä sellaisessa lapsille tarkoitetussa vesialtaassa, ja sitten käytiin katsomassa rumia kakkuja. Sekin oli kisa - rumin kakku! Ne oli kyllä ällöttävän näkösiä, ja sanon noin varmaan ekaa kertaa kakusta. Ja mä maistoin ekaa kertaa ikinä corndogia ja caramel applea! Molemmat oli hyviä, tosin olin yllättynyt, että corndog oli aika makeaa.

Päästiin lopulta kotiin viiden maissa, eli aika pitkä päivä oli. Uupuneena kaikesta kävelystä ja melkeen jatkuvasta auringonpaisteesta menin aika aikasin nukkumaan.

Käytiin muuten myös katsomassa jääveistoksia ja isoa, voista tehtyä lehmää joka oli fairin vetonaula! Kuulostaa tosi oudolta, tiiän, mutta jopa mun perhe nauro sille kuinka outoja kaikki varmasti ajattelee iowalaisten olevan.

Tiistai-aamuna herätys olikin 4.45 aamulla ja host-äitini Debbie ajoi mut koululle. Edessä oli ensimmäiset lentopalloharjoitukset, olin liittynyt koulun joukkueeseen. Harjoitukset meni ihan ok, tietty olin huonoin koko tiimissä kun en ennen ole lentopalloa pelannut, mutta muut tytöt oli ymmärtäväisiä. Kun tulin kotiin vähän ennen kymmentä harkkojen loputtua 9.30, nukahdin heti ja heräsin kahdentoista maissa. Tää sama rytmi jatkui perjantaihin asti, enkä tehnyt paljoa koko viikolla treenien ja chillailun lisäksi. Käytiin kyllä perheen kanssa kävelyillä iltaisin ja pelattiin futista, jenkkifutista ja baseballia takapihalla. Perjantaina treenien jälkeen käytiin kaikki yhdessä jengin kanssa salilla nostelemassa painoja ja tekemässä kyykkyjä. Jengi on kiva mutta en oo vielä varma, jatkanko lentopalloa. Oon nimittäin aika huono siinä, yllätys yllätys. Ainakin vielä tämän viikon käyn treeneissä ja katson sitten uudestaan. Onhan se ainakin hyvä tapa harrastaa liikuntaa ja pysyä hyvässä kunnossa, kun tätä roskaruokaa tulee syötyä täällä paljon enemmän kuin kotona.

Perjantaina tapasin ekan kerran Carolynin, joka valmistui Lincolnista eli mun koulusta nyt keväällä. Mun perhe tuntee hänet kirkosta. Ajeltiin ympäriinsä ja Carolyn näytti mulle yhden hienon sillan keskustassa, sitten mentiin niille ja katsottiin Supernaturalia Netflixissä. Tosi hyvä sarja muuten, suosittelen. Tosin vähän pelottava mun kaltaiselle herkkikselle.

Viiden maissa käytiin hakemassa Rebecca, jonka olin kerran jo aiemmin tavannut kirkossa. Ollaan molemmat senioreita Lincolnissa, joten oli kiva tutustua ennen koulun alkua. Carolynin äiti teki meille kaikille spagettia ja salaattia, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä Jordan Creek Town Centeriin. Se on iso kauppakeskusalue West Des Moinesissa eli Des Moinesin esikaupungissa, ja sinne suuntaa kaikki nuoret perjantai-iltasin. Käytiin shoppailemassa, ja ostin uuden hupparin kaupasta jonka nimeä en muista sekä käsirasvan ja vartalotuoksun Bath & Body Worksista. Käytiin myös teekaupassa, mikä oli aika jännä kokemus.

Lähdettiin Jordan Creekistä kahdeksan maissa ja käytiin hakemassa Carolynin poikaystävä ja sen pikkusisko, joka on sophomore mun koulussa. Eli lukion toisella, tosin jenkeissä käydään lukiota neljä vuotta. Ajettiin yhdessä downtowniin eli keskustaan, ja sain nähdä Des Moinesin Sculpture Parkin, joka on nurmikkoalue täynnä erilaisia patsaita ja taideteoksia. Samassa paikassa on myös "The Loop" eli sinne suuntaa kaikki nuoret perjantaisin ja lauantaisin, ja vaan ajelee ympäriinsä autoillaan. Vähän hassua touhua mun mielestä, mutta se on joku paikallinen perinne. Käytiin myös yhdessä "buddha-temppelissä" joka oli sen näköinen siis mutta oikeasti vaan iso patsas, ja siinä yhteydessä oli nätti puutarha. Sen jälkeen katseltiin ilotulituksia, jotka tuli mulle yllätyksenä. Ilmeisesti täällä ilotulitetaan joka perjantai, kun paikallisella baseball-joukkueella on peli. Kaikille tuli myös yllätyksenä se, kun sanoin että meillä Suomessa tulitetaan oikeastaan vaan uudenvuodenaattona. Otin pari kuvaa yöllisestä Des Moinesista.

Kun oltiin heitetty Rebecca ja Carolynin poikaystävä siskoineen kotiin, Carolyn kysyi haluunko jäädä niille yöksi. Jäin sinne sitten ja katsottiin vähän lisää Supernaturalia. Aamulla herättiin aikasin ja mentiin yhdessä Farmer's Marketiin, joka on tavallaan eräänlainen toritapahtuma täällä joka kesälauantai. Käytiin hakemassa aamiaispizzat ja kojulla niitä myymässä oli itseasiassa yksi tyttö mun lentopallojoukkueesta. Tän jälkeen käytiin hakemassa Sprint-kaupasta Carolynille uusi puhelin, ja myyjä yritti iskeä meitä molempia ja kyseli multa hirveesti juttuja Suomesta kun kuuli, että oon ulkomaalainen vaihto-oppilas. Sain vielä mukaan pussillisen Hot Fries-ranskalaisia, jotka myyjä kiikutti mulle kuultuan etten oo ikinä niitä maistanut.

Tän jälkeen pääsin vihdoin himaan ja olin ihan puhki, koska en ollut saanut nukuttua kunnon yöunia ja koko viikon aikaiset heräämiset painoi vielä päälle. Lauantaina illalla pidettiin movie night perheen kanssa (ne on yleensä perjantaisin) ja katsottiin Thor, jonka olin tosin jo nähnyt.

Sunnuntaina mun piti mennä uudestaan Iowa State Fairiin Carolynin kanssa katsomaan Carolynin kaverin esitystä - kyseinen kaveri on kantrilaulaja joka asui ennen Des Moinesissa mutta muutti uran edetessä Tenneseehen, kantrin mekkaan. Aamulla heräsin kuitenkin hirveessä päänsäryssä ja oli paha olo, joten jouduin vaan chillaamaan himassa koko päivän. Carolyn vei mun sijaan Justinin ja Elizabethin fairiin, mikä oli tosi kiva.

Maanantai meni kanssa päänsärkyä potiessa, jouduin skippaamaan aamutreenitkin. Illalla menin kyllä Back To School-night tapahtumaan koululla, ja tapasin kaikki mun tulevat opettajat. Nyt kirjotan tätä postausta tiistai-iltana, tulin just treeneistä ja tänään oon oikeastaan vaan käynyt ruokaostoksilla host-isän kanssa ja katseltu mulle myös kameraa sekä hommattu uusi telkkari. Huomenna alkaa siis koulu. Saa nähdä mitä siitä tulee, toivottakaa mulle onnea! PS. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Finally here

Hei taas kaikki ihanat blogin lukijat ja myös kaikki muut jotka tälle sivustolle sattuvat eksymään!

Sori että oon ollut MIA eli missing in action, enkä oo postaillut mitään ennen lähtöä tai tänne jenkkilään saapumisen jälkeen. Nyt on sitten aika tehdä yksi pitkä päivitys, jossa kerron kaikki kuulumiset viimeisen viikon ajalta. On varmaan ollutkin mun elämän hektisin viikko!

Mun piti tehdä postaus viimeisistä päivistä Suomessa, läksiäisistä jotka pidin viime viikon lauantaina ja pakkailusta sun muusta, mutta huomasin ettei aika ja jaksamus vaan yksinkertaisesti riittänyt postauksen kirjottamiseen. Viimeiset päivät Suomessa oli tosi täynnä tekemistä. Lähtö oli siis tiistai-aamuna, ja torstaina alkoi varsinainen rumba. Olin ollut kavereiden kanssa Tampereella maanantain ja tiistain ja tiistaina olin sitten kipeänä 39 asteen kuumeessa, eikä siinä paljoa pakkailtu. Alotin pakkaamisen torstaina, tai oikeastaan pyykinpesun, varsinaisen pakkaamisen perjantaina. Perjantaina kävin myös värjäämässä hiukset, monen vuoden odottamisen jälkeen. Vanhemmat eivät ole antaneet värjätä, mutta jenkkeihin lähtiessä ne ei ollut enää huutamassa asiasta. Otin pienen varaslähdön ja sain aikamoiset huudot mutta se oli heti unohdettu. Lauantaina pidin läksiäiset kavereille. Oli tosi hyvää ruokaa ja hyvä fiilis, mutta tosi surullista kun tajusi että hengaan kavereiden kanssa viimeistä kertaa melkein vuoteen! Oli kuitenkin ihanaa, vaikka melkein puolet kutsutuista ei päässyt paikalle. Pienellä porukalla oli jopa kivempi, niin saatiin kaikki mahtumaan hyvin ja tunnelma oli mahtava.

Edellä muutama kuva läksiäisistä. Lauantaina pidin siis ne, jonka jälkeen pakkailin hieman sunnuntaina ennen kun suuntasin poikaystävälle. Oli tosi hauskaa mutta haikea tunnelma kun vietettiin vika päivä yhdessä. Ei se kai oo vieläkään oikeen sisäistynyt, ettei nähdä melkein vuoteen. Maanantaina näin veljet ja veljentytöt viimeistä kertaa ja pakkasin oikeastaan lähes kaiken lopun. Oli tosi vaikeaa miettiä mitä pakkaa ja jätin jonkin verran tavaraa kotiin äidille postissa lähetettäväksi. Illalla myös yksi mun parhaista kavereista, joka ei millään päässyt kentälle saattamaan, tuli pikaisesti käymään meillä. Käveltiin ulkona ja juteltiin tosi paljon - oli ihan mahtavaa että nähtiin vielä kerran ennen mun lähtöä.

En saanut enkä halunnut saada unta maanantain ja tiistain välisenä yönä, nukahdin kyllä tunniksi. Sitten koitti lähtö lentokentälle. Siellä odotti vielä moni kaveri valmiina saattamaan mut elämäni matkaan. Sain vielä lahjaksi matkaevästä eli Fazerin suklaata ja salmiakkia sekä tosi kauniin rannekorun. Läksiäisissä olin jo saanut ihanan kaulakorun läksiäislahjana. Lentokentällä halailtiin paljon ja vähä jopa itkettiin - itse en oo kyllä vielä tirauttanut yhtäkään kyyneltä, kai se tajuamisen hetki vielä joku päivä tulee. Tai sitten kyynelkanavat on kuivunut kaikesta siitä itkemisestä ennen lähtöä. Valitettavasti kentältä ei ole yhtään edustavaa kuvaa, joten nyt jää niiden laittaminen tähän välistä.

Lentoja oli neljä, ensin Helsingistä Frankfurtiin. Frankfurtista lensin Washington D.C.:hen ja sieltä vielä Chicagoon. Chicagossa vietin yön lentokenttähotellissa. Seuraavana aamuna lensin yksin Des Moinesiin, ja jännitin kyllä tosi paljon. Lennot meni onneksi hyvin.

36 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Des Moinesin lentokentälle ja host-perhe oli siellä vastassa kukkien kera. Sain matkalaukun (joka muuten oli ylipainoinen, hups), ja autolla ajoimme tänne perheen taloon, joka on tosi kiva omakotitalo isolla pihalla ja patiolla varustettuna. Mun huone on talon isoin makuuhuone ja täällä on vaatehuonekin - sellasta luksusta ei kyllä himassa ole tarjolla. 

Kirjoitan tätä postausta sunnuntai-iltana eli oon ollut täällä nyt viisi päivää. On ollut ihan huippua, ja oikeastaan tänään oon vaan ollut kotona ja Skypettänyt ja sellaista. Tänäänkin tosin kävin perheen kanssa kirkossa aamulla, ja kaikki toivottivat mut tervetulleeksi hirveän innoissaan. Muina päivinä ollaan käyty lounaalla ulkona sekä hakemassa mulle adaptereita ja pistokkeita sekä uusi puhelin ja puhelinliittymä, käyty hakemassa koulutarvikkeita, käyty mun koululla ilmoittautumassa, pelattu krikettiä ja pidetty movie night. Tosi paljon tekemistä on siis ollut, enkä oo ehtinyt oikeastaan edes ikävöidä kotia tai somettaa paljoa. Kaikki on mennyt tähän mennessä todella hyvin ja en vielä ole ehtinyt paljoa tutustua omanikäisiin, mutta sitäkin on tiedossa jo ennen koulun alkua.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska kello on puoli yksitoista ja huomenna olisi herätys 7.30. Alan pikkuhiljaa tottua tähän aikavyöhykkeeseen ja rytmiin, mikä on ihan tervetullutta. 

Postaus on nyt aika typistetty versio siitä mitä normaalisti kirjoittaisin, mutta väsymys ja jet lag painaa vielä päälle joten tää saa nyt riittää. Ja pahoittelen vielä kuvien laatua - suunnitelmissa on ostaa täällä järkkäri, mutta vielä olen riippuvainen iPhonen kuvalaadusta.