Fun weekend

Hei kaikki!

Kiirettä on taas pitänyt, mutta ehdin vihdoin taas päivittelemään. Viimeisin postaus liittyi homecomingiin, josta on nyt jo kuukausi aikaa. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, mutta hauskinta oli viime viikonloppuna.

Viime perjantaina, 17.10., mun host-vanhemmat lähti Cedar Rapidsiin, noin 2 tunnin ajomatkan päähän, viettämään viikonloppua ja telttailemaan kavereidensa kanssa. Tän reissun idea oli käydä katsomassa University of Northern Iowan peli South Dakota Statea vastaan. Jason kävi tota yliopistoa, samoin sen kaverikin. Tämä reissu oli vaan aikuisille suunnattu, joten Justin ja Elizabeth sekä Millie meni viikonlopun ajaksi Debbien vanhempien luokse. Mua ei sinne pakotettu, vaan sain viettää viikonlopun Beckyn kanssa. Perjantaina iltapäivällä Beckyn isoäiti, Donna, tuli hakemaan mut kotoa ja heitti mut koululle, jossa Beckyllä oli harjoitukset koulun näytelmää, Hamletia, varten. Katselin niitä harjoituksia siinä puoli tuntia ja sen jälkeen mentiin koulun futispeliin, joka oli viimeinen kotipeli. Peli oli Hoover High Schoolia vastaan, jossa yksi YFU:n vaihtari, italialainen Alessandro, käy koulua. Lincoln voitti pelin - sitä oli odotettu. Lincolnin kausi on ollut tosi huono, ja ollaan voitettu vaan pari peliä. Tää taisi olla neljäs voitto kaikista peleistä, eli ei hirveän montaa peliä olla pelattu hyvin. Mentiin sitten Beckylle ja nähtiin joitakin tuttuja matkalla.

Becky oli löytänyt kellaristaan keskiviikkona kissanpennun, jonka emo oli hylännyt sinne. Se oli niiin pieni! Ja aivan ihana, todella söpö. Puri ja raapi kyllä paljon. Ja turkki oli täynnä kirppuja. Pikkuvikoja. Kissan nimi on Opal, mutta Beckyn isoäiti kutsuu sitä nimellä Booger. Ja sitten Becky kutsui sitä vahingossa nimellä Willow. Ja kun lauantaina pestiin tää kirppukasa, selvisi, että se taitaakin olla poika. Ja Becky ei suostu myöntämään sitä, vaikka alunperin halusi nimetä sen Felixiksi. Joten kaikki on nyt vähän hämmentyneitä. Sen enempää perjantaina ei sitten tapahtunut, katsottiin Netflixiä ja tilattiin pizzat Domino'silta. Perusperjantai.

Launtaina alkoi tapahtua! Ostin aiemmin viime viikolla uuden kameran, malli on Canon EOS Rebel T3i. Kamera on huippuhyvä! Päätettiin Beckyn kanssa ottaa mun senior pictures eli kuva vuosikirjaa varten lauantaina. Ajettiin Ledges State Parkiin, joka on noin tunnin ajomatkan päässä. Se oli Donnan idea ja kiitokset siitä - kuvista tuli tosi kauniita ja onnistuneita! Tausta oli ihanan syksyinen. Halusin kuvista luonnossa otettuja, ja paikka oli unelma.

 

Oon tosi tyytyväinen kuviin, ja noita ei oo vielä edes muokattu yhtään. Toi viimenen on siis se joka tulee päätymään vuosikirjaan, sillä tykkään siitä eniten.

Oltiin kuvaussession jälkeen ihan uupuneita, ja mentiin kirkon järjestämälle illalliselle kun tultiin kotiin. Ruoka oli hyvää ja myöhemmin mentiin vielä Dairy Queeniin ja tilattiin Oreo Cheesequaket. Rakastan rakastan rakastan tota jäätelöä. 

Sunnuntaina Beckyn senior pictures otettiin Valley Junctionissa. Se on vanha kaupunginosa, joka oli joskus villinlännen aikoina kaupungin keskusta ja nyt se on täynnä trendiliikkeitä. Myönnän että kuvista tuli tosi hyviä, vaikka itse en ookaan valmis maksamaan yli 100 dollaria muutamasta kuvasta. Kuvat onnistui täydellisen hyvin omalla kameralla Beckyn ottamina. Kuvien oton jälkeen mentiin kirkon kanssa Linn's Haunted Supermarket-kummitustaloon - haunted houses on parhaita! Niitä on täällä joka puolella lokakuussa. Sinne siis mennään sisään ja siellä on ihmisiä pelottelemassa sua. Viimeksi teloin mun polven kun menin sinne, tällä kertaa Becky kajautti takaraivonsa suoraan mun nenään niin kovaa että aloin itkeä kesken kaiken. Kaaduttiin myös yhdessä vaiheessa, mä Cassandra päälle ja Becky mun päälle. Silti selvittiin ulos hengissä!

Viikonloppu oli siis kaikin puolin onnistunut. Nyt on ollut vähän hiljasempaa, koska lentopallo loppui viime viikolla eikä mulla oo mitään urheilulajia nyt talvella. Ehdin siis tehdä vähän kaikenlaista muuta mitä en ennen arkisin pystynyt tekemään.

Tänään, keskiviikkona, oli senior day jossa piti tehdä joko hyväntekeväisyystyötä tai tehdä vierailu yliopistoon tai collegeen. Ajettiin yhdessä Antanian ja Beckyn kanssa Iowa Cityyn ja käytiin omalla visiitillä University of Iowassa. Rakastuin paikkaan! Kampus oli tosi iso ja hieno, ihmiset oli mukavia ja kaikki ohjelmatkin vaikutti tosi hyviltä. Koulu vaikutti ihan mahtavalta. Se sai mut rakastumaan jenkkicollegeen - kuka tietää, ehkä palaan tänne vielä joku päivä opiskelemaan. Tosin hinnat sai kylmät väreet aikaan - osavaltion ulkopuolelta tuleville lukuvuosimaksu on 40,000 dollaria. Suomalaiset ei tajua kuinka onnekkaita on, kun pääsee opiskelemaan ilmaiseksi!

Homecoming

Pahoittelen pientä bloggaustaukoa, mutta kiireistä on nyt viimeiset pari viikkoa ollut sillä täällä eletään syksyn hauskinta aikaa - homecoming!

Homecoming mulla oli siis lauantaina 27. syyskuuta, ja sitä edelsi homecoming-viikko koulussa. Silloin koulussa on aina jokin tietty teema jonka mukaan pitää pukeutua. Homecoming-viikko alkoi maanantaina hippi-teemalla. Puin päälle lököttävät housut kivoilla kuvioilla sekä kukkaseppeleen, joten asu oli enemmän panostusta kuin monilla muilla koulussa. Olisin laittanut päälle vielä tiedye-paidan, mutta valitettavasti en sellasta omista. Tosin tuun kyllä hankkimaan sellasen, siltä ei voi täällä välttyä.

Tiistaina teemana oli character day. Mun piti pukea päälle paita jossa on Iines Ankka, mutta huomasin aamulla että olin jättänyt sen kotiin. Harmitti vähän, mutta menin sit kouluun pelkissä normaaleissa vaatteissa ja muiden kysyessä sanoin että on pukeutunu itsekseni. Kahdella tytöllä mun Rails Timesissa oli ihan mahtavat minion-asut!

Keskiviikkona oli Holiday Day, eli piti pukeutua lempijuhlansa mukaan. Monet pukeutui pääsiäispupuksi tai laittoi joulupukin hatun päähän, ja kuuluin sitten jälkimmäiseen kategoriaan. Very unoriginal. Tosin mun kaveri Noel panosti joka päivä asuihin ja oli pukeutunut Cinco De Mayo-teemaisesti, mikä oli huvittavaa!

Torstaina luvassa oli Dress Up Day, ja puin päälle ihanan kukallisen maksimekon jonka ostin Amsterdamista kesällä. Sain siitä paljon kehuja ja kuulin että näytän söpöltä. Kiitokset siitä Oliverille.

Perjantaina oli Spirit Day - ja senioreiden pukukoodina toimi tooga tai senior pantsit. Aattelin laittaa päälle toogan mutta nukuin pommiin ja en mä ehtinyt minkään lakanan kanssa aamulla sähläämään. Senior pantsit hain vasta perjantaina iltapäivällä. Joten pukeuduin vaan koulun väreihin - maroon & gold. Laitoin päälle mun volleyball-paidan ja Elizabethilta sain kultaisia ja viininpunaisia helmiä laitettavaksi kaulaan. Sovin ihan hyvin joukkoon, sillä tosi monet muutkaan seniorit ei olleet panostaneet asuunsa.

Olin vähän pettynyt viikkoon, sillä aattelin school spiritin takia että useammat ihmiset näkis vaivaa ja pukeutuis teeman mukaisesti. Todellisuudessa noin 5 prosenttia oppilaista pukeutui teeman mukaisesti. Joillakin taas oli aivan upeita asuja, joihin oli selvästi käytetty aikaa ja rahaa, ja se oli upeaa nähtävää.

Torstaina iltapäivällä oli homecoming-paraati. Se järjestetään vaan neljän vuoden välein, joten oon onnekas että se järjestettiin juuri tänä vuonna. Kaikki mahdolliset South Siden koulujen urheilutiimit, homecoming court, ja monia muita tiimejä ja esimerkiksi tanssijoita. Lentopallojoukkue oli tietysti myös paraatissa, joten kävelin joukkueen kanssa ja heiteltiin karkkia kaikille katsojille. Todella monet ihmiset oli katsomassa paraatia, kadut oli täynnä katsojia. Paraati loppui Lincolnin jalkapallostadiumille, jossa alkoi paraatin jälkeen Powder Puff. Se on amerikkalaista jalkapalloa tytöille, juniorit vastaan seniorit. Olisin mennyt mukaan, mut unohdin palauttaa rahat ajoissa. Harmittaa etten osallistunut mihinkään homecoming-viikon aktiviteetteihin. Maanantaina oli ollut kickball-turnaus johon mun piti osallistua, mutta meidän joukkueesta vetäytyi ilmottautumispäivänä kaksi ihmistä ja siksi meillä ei siis ollut tarpeeksi pelaajia eikä päästy pelaamaan. Seniorit kuitenkin voitti Powder Puffin satanolla, ja koska tytöt pelasivat, myös cheerleadereiden sukupuolet oli vaihtuneet.

Pelin jälkeen on tapana mennä "tee peeing" koulun etunurmikko. Tää tee peeing on muutenkin todella yleistä koko homecoming-viikon ajan.

Perjantaina illalla oli homecoming-futispelin vuoro. Vaikka ei kävisikään normaalisti jalkapallopeleissä, homecoming-peliin menevät kaikki. Koko katsomo oli ihan pakkautunut oppilaista ja vanhemmista sekä muista, jotka olivat tulleet kannustamaan Lincolnia. Ekaa kertaa mäkin panostin asuun kunnolla. Senior pantsit olin käynyt ostamassa iltapäivällä, joten laitoin ne päälle ja mun Lincoln-paidan. Onneksi kohdalle sattui lämmin päivä nii pärjäsin pelkällä t-paidalla - parissa pelissä on ollut ihan järkyttävän kylmä. Laitoin myös kultaisen bandanan päähän ja maalattiin sotamaalaukset kasvoille Beckyn kanssa. Pelissä oli aivan mahtavaa, tosi hauskaa. Siinä oikein tiivistyi kaikki se school spirit, jota olen kokenut jo aiemmissa peleissä. Vastustaja oli myös Lincolcn High School, mutta Council Bluffsista parin tunnin ajomatkan päästä ja koululla oli eri värit, joten ei se sama nimi niin paha ollut. Koulu on kai koko osavaltion tilastoissa paras, joten kuten arvata saattaa, häviö tuli. Lopputulos oli 37-22. Meidän joukkue teki kyllä pari tosi hienoa touchdownia, yhden niistä teki kaverin poikaystävä. Olisitte nähneet sen ilmeen kun kaikki hurras sen poikaystävälle! Aina kun joku tekee touchdownin, oppilaat huutaa "That was (touchdownin tekijän nimi)!"

Lauantaina oli itse homecoming-tanssiaisten vuoro. Olin käynyt viikkoa aikasemmin ostamassa ihanan tummansinisen mekon ja hopeiset korot. Mulla oli myös pari tansseihin, vaikka poikaystävä on myös kotona. Tein tälla parille selväksi että kavereina mennään, vaikka se pyysikin mua tosi söpöllä tavalla homecomingiin. Menin kahden maissa Sadielle valmistautumaan. Kiharsin hiukset, meikkasin, ja laitoin feikkiripset. Myös meidän kaveri Kale oli siellä, ja lopulta kaikki yhdessä laitettiin mekot päälle ja kengät jalkaan, kunnes meidän jokaisen deitit tuli hakemaan meitä. Mentiin yhdessä syömään ravintolaan ennen homecomingia, ja myös Chelsea ja sen poikaystävä liittyivät seuraan. Päivällisellä oli hauskaa, jonka jälkeen suunnattiin tansseihin.

Homecoming Dance oli hauska kokemus - enimmäkseen ihmiset vaan grindasi toisiaan vasten. Kuten yks tyttö mun lentisjoukkueesta sanoi - "Homecoming is where people dress classy to dance trashy." En osannut ihan sellasta odottaa, ja siks tajusin että deitin tuominen tansseihin oli paha virhe. Kaikki muut meidän pikku porukassa oli pareja ja grindas toisiaan vasten ja selvästi viestitti katsellaan että munki olis pitäny grindata mun deitin kanssa. Um, no thanks. Lähdin tansseista puolisen tuntia aikasemmin kuin ne loppuivat, koska menin Beckyn, Oliverin, Jennin, Hallen ja monen muun ihmisen kanssa "jatkoille". Pitkä tarina, mutta siitähän vasta draamaa syntyi ja moni ihminen päätyi olemaan mulle vihanen. Nyt asia on onneksi jo selvitetty.

Jatkoilla tarkotan siis sitä että huudettiin Lincolnin kannustuksia ja laulettiin kovana ääneen autossa. Mentiin IHOPiin, ja voin suositella! IHOP on siis lyhenne nimelle International House of Pancakes. Otin perinteisiä pancakeja, ja oli kyllä tosi herkullisia. Huomasin siellä että unohdin kotiavaimen, joten jouduin IHOPin jälkeen menemään kotiin puoli yhden maissa, vaikka muut hengailivat vielä sen jälkeen.

Aikaisemmin kotiin meneminen oli hyvä päätös, koska olin lupautunut juoksemaan 5k-juoksun perheen kanssa heti seuraavana aamuna. Herätys oli siis kahdeksalta aamulla, ja jalkoja särki kaikesta tanssimisesta. Olin puoliksi kuollut juoksussa, ja siksi juoksin vaan lyhyitä matkoja ja kävelin loput. Juoksun jälkeen nukuin sitten neljän tunnin päikkärit - ja olin silti väsynyt ja menin nukkumaan yhdeksältä.

Homecomingin jälkeen oli kaikennäköistä draamaa mun parin kanssa ja Sadien kanssa - saatiin asiat sovittua, mutta jouduin katkasemaan yhteydet pariin. Ei näköjään tullut selväksi että haluun olla vaan kavereita. Tuntuhan se vähän tylyltä kun mun pari oli kuitenkin ostanut mulle kauniin kukan, mun lipun homecomingiin sekä aterian ennen sitä. Mut tein sen mitä oli pakko ja nyt kaikki on kunnossa - huomaan kyllä nyt jo täällä oltuani että oon vähän kypsyny ja tajuun tehdä päätöksiä jotka on mun omaks parhaaks häpeilemättä ja kuvittelematta että oon hirveen itsekäs. Kai se on totta mitä sanotaan, että vaihtarivuoden aikana kasvaa henkisesti ja ihmisenä. Nyt on jo mennyt yksi viidesosa koko vuodesta! Huomaan itsessäni jo joitain muutoksia. Ja homecomingistakin jäi hyvä kuva ja hyviä, hauskoja muistoja vaikka sen jälkeen tulikin eteen vaikeuksia!

Päivittelen tässä uudestaan varmaan ihan parin päivän sisään peruskuulumisia, tää oli tällainen postaus joka keskittyi pelkästään homecomingiin. Kuten huomaa, siitä oli paljon kerrottavaa!

Until next time ~