It's a new year

Onpas siitä pitkä aika kun on viimeksi tullut päivitettyä tätä blogia. Joulun jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! En nyt mee mihinkään tarkkoihin yksityiskohtiin, teen vaan tällasen nopean yleispostauksen. 

Tammikuu meni nopeesti - oli finalsit, eli isommat kokeet, semester ja kurssit siinä samalla vaihtui. Edellisen semesterin arvosanat oli B Shakespearessa, ja Debatessa (89.5% kun A:n saamiseksi pitää olla 90%, arvatkaa vituttaako), ja A kaikissa muissa aineissa. Uudessa jaksossa mun kurssit on Journalism, Adult Living; Innovative Fitness, joka on tosi vaativa liikuntakurssi; Economics (tylsää, vähän niin kuin yhteiskuntaoppi), ja sit yhä Spanish ja US History. Lopetin Debaten, koska en saanut siitä oikeen mitään irti ja mun parikin muutti toiselle paikkakunnalle. 

En enää oikeestaan edes muistanut mitä mä tein tammikussa, mut selasin mun kuvia kännykässä ja kyllähän tuli takasin heti kaikki! Vietin aikaa perheen ja kavereiden kanssa, kävin YFU:n puolen vuoden valmennuksessa. Jätin menemättä Winter Formaliin kun jotenkin ei houkuttanut. Kuulin muutenkin, et kyseessä oli ihan samanlainen tapahtuma kuin homecoming, mut vaan naamiaiset. Tammikuussa saatiin hirveesti lunta ja lämpötilat tippu miinuksen puolelle jopa Fahrenheiteissa, joten saatiin meidän eka snow day. Toivoisin niitä lisääkin, koska mun ei niitä tarvitse hyvittää kun oon senior. Tammikuu meni siis hyvin ja koin ekaa kertaa Iowan todellisen talven. Samanlaista kuin Suomessakin, eli ihan peestä. Ja kävin ekaa kertaa muutamissa paikoissa, kuten Fong's Pizzassa, ja Java Joesissa. Java Joes on mun uus rakkaus. Se on pieni hipsterikahvila downtown, joka on kuitenkin tosi suosittu täällä, ja hengaillaan siellä niin paljon että oon jo oppinu tuntemaan kaikki työntekijät. Niitten Italian Soda on ihan mahtavaa, ja samoin Biasi (appelsiinimehun ja lemonaden sekotus jossa on myös vaniljaa), mut se vaan Phillipin tekemänä. Tammikuussa kävin myös Iowa State Capitolissa, jossa me saatiin yksityinen kierros yhdeltä osavaltion state legislatoreista. Siis vähän niin kuin tän osavaltion eduskunnan jäsen joka on mukana päättämässä laeista. Tammikuun 23. päivänä menin mun elämän ekaan konserttiin (heh) kirkon nuorisoryhmän kanssa. Konsertti oli Winter Jam, jossa oli paljon kristillisiä laulajia ja bändejä esiintymässä. Tiiän mitä ihmiset ajattelee ekana kun ne kuulee sanan "kristillinen musiikki" mut tää oli jotain ihan muuta. Rakastuin bändiin nimeltä For King and Country. Konsertti oli Wells Fargossa joka on iso areena, ja loppuunmyyty kaiken lisäks! Meillä oli tosi hyväy paikat myös, mukaanlukien VIP-liput. 

Tammikuun lopulla oli love rally-tapahtuma East High Schoolilla. Kaikki alko siitä, kun kuultiin että Westboro Baptist Church-niminen liike on tulossa protestoimaan koululle. Ne levittää viestiä että jumala vihaa kaikkia ja homot menee helvettiin ja meidän sukupolvi on "fucked up" ja sitä rataa. Kun kuultiin tästä, me laitettiin ryhmä kasaan ja suunniteltiin vastaprotesti, jonka tarkotuksena oli edustaa rakkautta ja rauhaa ja hukuttaa niiden vihamielinen viesti. Meidän kymmenen ihmisen ryhmä tosiaan laittoi kasaan protestin, jossa oli noin 1000 ihmistä. 1000! NIIN PALJON ENEMMÄN KUIN ME IKINÄ OSATTIIN KUVITELLA. Westboro ei lopulta edes ilmaantunut paikalle, koska niillä oli vaan kymmenkunta protestoijaa. Meillä taas oli puolella moottoripyöräjengejäkin, jotka olis pärisyttäny moottoreitaan aina kun nää "kirkkolaiset" yrittää sanoa jotain. Tää meidän love rally oli siis tosiaan menestys, ja laitan tohon alemmas vähän kuvia siitä (jos jaksan...).

Sitten tulikin helmikuu. Jee. Oon muuten alkanu tekemään tosi paljon kaikenlaisia kynsiä, nail designeja, ja opettelen vielä, mut se on tosi hauskaa. Kuulen paljon kehuja mun kynsistä, ja kulmista. Jenkit ei pelkää kommentoida jos ne tykkää jostain, ja se on tosi virkistävää vaihtelua. Ihan tuntemattomiltaki kuulee niin ystävällisiä kehuja. 

Helmikuu alkoi aika hitaasti, ei mitään sen kummosempaa. Kävin hakemassa tenniskamat tulevaa kevätkautta varten. Liityin meidän kevätmusikaalin tech crewiin. Mun tehtävät on Backstage Assistant, Quick Change ja Hair & Makeup. Oon tosi innoissani erityisesti meikkien tekemisestä koska me tehdään Chicago, joka sijottuu 1920-luvulle! Kävin ekaa kertaa Dunkin Donutsissa täällä Mericassa ja tykkäsin tosi paljon, nams. Pitää mennä uudestaan. Haluun kokeilla myös Krispy Kremen donitseja. Ystävänpäivänä vietettiin Beckyn kanssa "friendshipday" tai "friendentine" eli kirjaimellisesti ystävänpäivä (täällähän tossa päivässä on pelkästään rakkaudesta kyse, vähän erilaista kuin Suomessa), eli syötiin pizza rollseja, pretzeleitä ja juotiin Dr Pepperiä. Olihan se hauskaa.

Mun puhelin muuten tippu mun taskusta kun olin sulkemassa auton ovea ja jäi siihen oven väliin, Kuulu korvia vihlaava ääni ja nostin puhelimen maasta - täysin taipuneena. Mun kännykässä on nyt sitten rako josta näkee sinne sisälle, ja toinen puoli on ihan vino. Ei kuitenkaan näyttö särkynyt ja hyvin toimii vieläkin. Kuvan voi mennä tsekkaamaan mun instagramista!

Viime viikolla olin kipee pari päivää, mut nyt oon jo kunnossa. Mun jälkeen myös Jason ja Elizabeth on ollut kipeitä. 20. päivä oli mun ja mun poikaystävän vuosipäivä, ja niin kauheelta kun se kuulostaakin, päätin lopettaa tän suhteen samana päivänä. Oli käyny muutamia juttuja ja se ei vaan tuntunu enää oikeelta. Lisäks haluun nauttia mun loppuajasta täällä täysillä, enkä huolehtia turhasta draamasta joka tapahtuu kotona. Ero oli ymmärtäväinen molemmilta osapuolilta ja katotaan asiat uusiks kun meen takasin kotiin kesällä, mut just nyt ollaan erossa. Meijän piti olla se pari joka selvii vaihtovuodesta, mut joskus asiat tapahtuu eri tavalla kun on suunniteltu. Shit happens. Nuoria tässä ollaan vielä.

Helmikuun 23. päivä oli mun synttärit. 18 vuotta, wuhuu! Eikä mitään tapaa juhlia sitä! Kirjaimellisesti kaikki mitä täällä voi tehdä 18-vuotiaana on ostaa tupakka-askin.  Ei ees arpoja, sekin on K-21 koska se on "uhkapeliä". Huoh. Tatuoinnin voi tosin ottaa, mitä mä aionkin tehdä Havaijin-matkan jälkeen huhtikussa. Mun nilkkaan tulee maailmankartta, koska oon täällä tajunnu kuinka tärkeetä matkustaminen ja maailman näkeminen on mulle. 

Mulla oli kuitenkin kiva päivä. Espanjan tunnilla mulle laulettiin onnittelulaulu espanjalaiseen tyyliin, koulun jälkeen menin kavereiden kanssa Java Joesiin, sit menin perheen kanssa syömään tosi hyvään ravintolaan nimeltä Noah's Ark. Sain mun host perheeltä lahjaksi hieronnan (todellakin kaipasin tätä). Jenniltä sain ihanan Watermelon Lemonade kynttilän, jota olin toivonut. Beckyltä saan lahjan kun se alottaa uuden duunin maaliskuussa. Baeleilta saan lahjan perjantaina. Ex-poikaystävältä sain mun  toivoman Fujifilm Instax Mini 90 Neo Classic-kameran, joka on siis kehittyneempi versio polaroidista. Oon tosi innoissani et pääsen kuvailemaan mun uudella instant cameralla! Äiti ja isä kotona osti mulle Michael Korsin kellon jota olin myös toivonut. Sain vaan kuvan kun ei sitä voi lähettää tänne. Mun ihana kamu Ulriika Suomesta lähetti myös tosi söpön paketin, jossa oli suklaata ja hapankorppuja ja ruissipsejä, sekä ihana kortti. :) Sekin oli ihanaa kun maanantaina meni kouluun ja täysin tuntemattomat ihmiset tuli sanomaan hyvää syntymäpäivää ja halailemaan. Lahjoja vaan satelee ja täytyy kyl sanoo että ilmankin niitä oon onnellisin mitä oon mun elämässä ollu. Elän onnellista aikaa. Oikeesti. Asiat on niin hyvin, kerrankin. Oon myös kehittäny kuolemattoman rakkauden kissoihin, en tiiä miten pärjään ilma Tigiä ja Angelia ja Opia kun meen kotiin. Tai myöskään ilman Millietä ja Sagea, mun ja Beckyn koiria. :( 

Oon ollu tosi kiireinen viimeset pari viikkoa ja ens viikollakin jatkuu. Becky täyttää 18 perjantaina ja lauantaina suunnataan hookah baariin yhdessä uuden tuttavuuden, Justinen, kanssa. Täällä voi siis mennä baariin tai klubille 18-vuotiaana, mut ei voi juoda. Sunnuntaina meillä on kirkossa lip syncing tapahtuma, ja mä esitän Janis Joplinin Piece of My Heart-kappaleen. Kirjotan tätä keskiviikkoiltana kun mulla oli vihdoin aikaa ja jaksamusta vaan istahtaa alas ja kirjoittaa uus blogipostaus. Ulkona on lumimyrsky joka alko tänään puoleltapäivin. 

Musta tuntuu et oon nyt saanut kaiken kerrottua, mutta lisäilen vielä tähän jos jotain unohtu. Tai seuraaviin blogipostauksiin. Yritän olla aktiivisempi tulevaisuudessa. Ja muistin tässä kirjoittaessa, että eihän iso osa mun kuvista ole edes koneella vielä (tästä taas näkee kuinka laiska oon, hah hah), joten en voi lisätä kuvia love rallysta tähän. Mun Facebook-kaverit on varmaan ne jo nähny fbssä, ja ne jotka ei oo, ei ne ollu mitään ihmeellisiä. Niissä vaan näkyy mun sign jonka tein ite, ja siinä lukee "equality is for everyone". 

Eiköhän tässä ollut kaikki. Peace out ja toivottavasti Suomessakin menee kaikki hyvin! 

Hasta luego amigos muy buenos ~

It's the season to be jolly

Heippa taas! Arvatkaas mitä? Huomenna on joulukuu!

Kyllä, oon yks niistä hulluista joulukuu / joulu ihmisistä jotka innostuu heti kun ensilumi laskeutuu maahan. Vaikka inhoonkin kylmää, rakastan lunta yli kaiken. Täällä tuli taas kunnolla lunta keskiviikkona, mutta nyt kaikki on jo sulanu pois. Tänä vuonna oon onneksi ollut ajoissa lahjojen suhteen ja hankkinut jo kaikki joululahjat. Yleensä jätän kaiken viime hetkeen. Tänään hain ihanan, suklaisen joulukalenterin (must have) ja nyt oon valmis joulun odotukseen.

Tällä viikolla oon ollut Thanksgiving breakilla, eli koulua oli vaan maanantaina ja tiistaina. Torstaina vietettiin Thanksgivingia isolla porukalla Debbien sedän ja tädin luona, ja lauantaina uudestaan Jasonin isoäidin luona Oaklandissa, Iowassa. Lähdin torstain ja perjantain välisenä yönä puoleltaöin shoppailemaan kavereiden kanssa - sitä kutsutaan Black Fridayksi. Kaupat aukee puoleltaöin (tai aukesi ennen, nykyään monet jo kuudelta illalla torstaina) ja on auki läpi yön, koko 24 tuntia perjantaina! Kaikkialla on hullut alet ja ihmisiä niin paljon. Oltiin shoppailemassa kahdestatoista kuuteen asti aamulla, jonka jälkeen teki mieli romahtaa. 

Kuvia ei valitettavasti tullut räpsittyä Thanksgivingina sillä ruoat ei olleet hienosti esillä, mutta maku korvasi kyllä kaiken. Turkey, stuffing, corn casserole, sweet potatoes and marshmallows, mashed potatoes and gravy, pecan pie, pumpkin pie, cheesecake... lista voisi jatkua vaikka loputtomiin. Tuntuu että lihoin parisen kiloa pelkästään tossa viimeisen kolmen päivän aikana. Ja tiiättekö mikä on tosi hassua - mashed potatoes eli perunamuusi täällä on valkosta. Ihan lumenvalkosta. Koska näiden perunat on valkosia kun ne kuorii. Ja Suomessahan ne on keltasia. Tätä ilmiötä ollaan ihmetelty host vanhempien kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että perunat on erilaisia Amerikassa ja Euroopassa. End of story. Ollaan oikeita ongelmanratkaisijoita. Näitten perunamuusi on myös tosi mautonta, mut en viitiny alkaa enempää valittamaan. 

Huomenna on taas luvassa koulua, mut ainakin on joulukuu. Jason lähti tänään Virginiaan viikoksi vuosiharjoituksiin Navya varten, joten ollaan ihan nelistään Elizabethin, Justinin ja Debbien kanssa. Tää myös tarkoittaa että mun pitää olla joka päivä himassa toimimassa lapsenvahtina kunnes Debbie tulee töistä kotiin. Jes.

Asiat on jo normalisoitunut ja elämä täällä on arkipäivää. Tuntuu ihan oudolta ajatella et mulla on ihan toinen elämä Suomessa - eri vanhemmat, eri kaverit. Täytyy kyllä myöntää että nää mun kaverit täällä on pelkkiä pinnallisia ihmissuhteita - paitsi Beckyn kanssa, siinä tuntuu et meillä on ihan oikee yhteys. Siksi voin sanoo ihan suoraan et Becky on mun paras kaveri täällä. Muiden kaa hengailu on hauskaa, mut ei siinä oo sellasta connectionia niin kuin kavereiden kaa Suomessa. Täällä ihmiset on muutenkin tosi pinnallisia. Ja en tiiä onko kyse musta vai koulusta, mut kavereiden saaminen on ollu tosi rankkaa työtä. Ihmisillä on omat pitkäaikaiset porukat ja on tosi vaikee vaan tulla mukaan senior yearina. Jotenkin aattelin et saisin paljon enemmän kavereita täällä, ja onhan mulla ihan decent amount mut sekin on ollu kovan työn takana. Lisäksi monet mun kaverit valmistuu jo tammikuussa! Onneksi semester vaihtuu eli saan uudet kurssit ja alotan kans tenniksen keväällä, sekä meen mukaan työstämään koulunäytelmää. Sieltä pitäisi löytyä lisää uusia ihmisiä, jotka vois olla vähän enemmän mun kaltaisia ja sitä myötä myös mun kavereita.

Eli kavereita Suomessa on tosi ikävä. Välillä musta tuntuu täällä tosi yksinäiseltä ja siltä että mut jätetään ulkopuolelle kaikesta hauskasta, mut on kans parempia hetkiä jolloin mulla on tosi paljon hauskaa enkä haluu ikinä palata kotiin. Mun koulussa ei myöskään oikeen ole muita vaihtareita, mutta YFU:n kautta oon tavannut joitakin. Jana, saksalainen vaihtari, muutti just mun naapuriin vaikka käykin eri koulua toisella puolella kaupunkia. Ollaan vietetty aikaa yhdessä ja on tosi virkistävää puhua kaikesta toisen vaihtarin kanssa. Perhe-elämä täällä on myös ihanaa. Osaahan noi pikkusisarukset olla tosi rasittavia ja on meillä ollu riitoja niiden kanssa, mut tää tuntuu silti ihan erilaiselta kuin kotona. Paremmalta. Täällä perheellä on rutiinit ja tehdään kaikenlaisia juttuja yhdessä, mikä on ihanaa vaihtelua siihen mihin oon kotona ainoana lapsena tottunut. Täytyy kyllä sanoa etten kaipaa kotia Suomessa yhtään. 

Poikaystävää on tietty kova ikävä. Välillä niin ikävä, että itkettää. Ja tää on ainoo asia joka saa mut haluun palaamaan kotiin ja muistuttaa elämästä Suomessa. Ollaan riidelty enemmän kuin normaalisti, mitä osasin odottaa, mut asiat on silti hyvin meidän välillä. Skypetykset on tosin jäänyt vähiin aikaeron ja mun kiireisien viikonloppujen takia. Täytyy nyt vaan jaksaa ja yrittää muistaa millanen se tunne on kun ollaan yhdessä, sillä jos me tää vuosi selvitään niin tiedän että meidän suhde tulee olemaan vahvempi sen jälkeen. Kaukosuhteessa eläminen on tosi vaikeeta, varoituksen sana. Oot varattu mutta kuitenkin yksin. On se silti sen arvosta jos on oikeesti valmis tekemään työtä suhteensa eteen.

Sain tossa vähän aikaa sitten paluuajankohdan. 24. päivä kesäkuuta lähtee lento täältä Helsinkiin, tietysti varmaan miljoonan välilaskun kautta kuten tänne tullessakin. Tuntuu oudolta että oon ollut täällä jo melkeen neljä kuukautta, aika on mennyt kuin siivillä. Ja kohta onkin jo 2015 ja kevät ja kesä ja paluu kotiin. Välillä tuntuu että haluun vaan kotiin ja välillä tuntuu etten haluu ikinä lähteä. Tää tunteiden vuoristorata osaa välillä olla tosi kuluttava.

Tässä nyt päivittelyä mun kuulumisista - pahoittelen kuvien puutetta. Ei oo nyt mitään uutta. Tältä se vaihtovuosi tuntuu. Välillä on kamalaa ja välillä ihanaa. Välillä tekis mieli vaan mennä kotiin, käpertyä palloksi ja unohtaa koko vaihtarivuoden olemassaolo. Välillä koet uusia asioita koko ajan ja oot huumassa etkä haluu ikinä enää palata kotiin. Ja se on totuus. Onneks oon saanut tosi hyvän perheen, niin ainakaan se ei oo huolenaihe. Ja onhan mulla niitä kavereitakin, ei vaan mitään hirveen syvällisiä kaverisuhteita. Lopetan nyt tän postauksen tähän koska mun pitää mennä työstämään mun poikaystävän joululahjaa. Aika alkaa käydä vähiin, sillä kohta pitäs olla jo lähettämässä paketit. Hyvää joulukuuta jokaikiselle lukijalle!