It's the season to be jolly

Heippa taas! Arvatkaas mitä? Huomenna on joulukuu!

Kyllä, oon yks niistä hulluista joulukuu / joulu ihmisistä jotka innostuu heti kun ensilumi laskeutuu maahan. Vaikka inhoonkin kylmää, rakastan lunta yli kaiken. Täällä tuli taas kunnolla lunta keskiviikkona, mutta nyt kaikki on jo sulanu pois. Tänä vuonna oon onneksi ollut ajoissa lahjojen suhteen ja hankkinut jo kaikki joululahjat. Yleensä jätän kaiken viime hetkeen. Tänään hain ihanan, suklaisen joulukalenterin (must have) ja nyt oon valmis joulun odotukseen.

Tällä viikolla oon ollut Thanksgiving breakilla, eli koulua oli vaan maanantaina ja tiistaina. Torstaina vietettiin Thanksgivingia isolla porukalla Debbien sedän ja tädin luona, ja lauantaina uudestaan Jasonin isoäidin luona Oaklandissa, Iowassa. Lähdin torstain ja perjantain välisenä yönä puoleltaöin shoppailemaan kavereiden kanssa - sitä kutsutaan Black Fridayksi. Kaupat aukee puoleltaöin (tai aukesi ennen, nykyään monet jo kuudelta illalla torstaina) ja on auki läpi yön, koko 24 tuntia perjantaina! Kaikkialla on hullut alet ja ihmisiä niin paljon. Oltiin shoppailemassa kahdestatoista kuuteen asti aamulla, jonka jälkeen teki mieli romahtaa. 

Kuvia ei valitettavasti tullut räpsittyä Thanksgivingina sillä ruoat ei olleet hienosti esillä, mutta maku korvasi kyllä kaiken. Turkey, stuffing, corn casserole, sweet potatoes and marshmallows, mashed potatoes and gravy, pecan pie, pumpkin pie, cheesecake... lista voisi jatkua vaikka loputtomiin. Tuntuu että lihoin parisen kiloa pelkästään tossa viimeisen kolmen päivän aikana. Ja tiiättekö mikä on tosi hassua - mashed potatoes eli perunamuusi täällä on valkosta. Ihan lumenvalkosta. Koska näiden perunat on valkosia kun ne kuorii. Ja Suomessahan ne on keltasia. Tätä ilmiötä ollaan ihmetelty host vanhempien kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että perunat on erilaisia Amerikassa ja Euroopassa. End of story. Ollaan oikeita ongelmanratkaisijoita. Näitten perunamuusi on myös tosi mautonta, mut en viitiny alkaa enempää valittamaan. 

Huomenna on taas luvassa koulua, mut ainakin on joulukuu. Jason lähti tänään Virginiaan viikoksi vuosiharjoituksiin Navya varten, joten ollaan ihan nelistään Elizabethin, Justinin ja Debbien kanssa. Tää myös tarkoittaa että mun pitää olla joka päivä himassa toimimassa lapsenvahtina kunnes Debbie tulee töistä kotiin. Jes.

Asiat on jo normalisoitunut ja elämä täällä on arkipäivää. Tuntuu ihan oudolta ajatella et mulla on ihan toinen elämä Suomessa - eri vanhemmat, eri kaverit. Täytyy kyllä myöntää että nää mun kaverit täällä on pelkkiä pinnallisia ihmissuhteita - paitsi Beckyn kanssa, siinä tuntuu et meillä on ihan oikee yhteys. Siksi voin sanoo ihan suoraan et Becky on mun paras kaveri täällä. Muiden kaa hengailu on hauskaa, mut ei siinä oo sellasta connectionia niin kuin kavereiden kaa Suomessa. Täällä ihmiset on muutenkin tosi pinnallisia. Ja en tiiä onko kyse musta vai koulusta, mut kavereiden saaminen on ollu tosi rankkaa työtä. Ihmisillä on omat pitkäaikaiset porukat ja on tosi vaikee vaan tulla mukaan senior yearina. Jotenkin aattelin et saisin paljon enemmän kavereita täällä, ja onhan mulla ihan decent amount mut sekin on ollu kovan työn takana. Lisäksi monet mun kaverit valmistuu jo tammikuussa! Onneksi semester vaihtuu eli saan uudet kurssit ja alotan kans tenniksen keväällä, sekä meen mukaan työstämään koulunäytelmää. Sieltä pitäisi löytyä lisää uusia ihmisiä, jotka vois olla vähän enemmän mun kaltaisia ja sitä myötä myös mun kavereita.

Eli kavereita Suomessa on tosi ikävä. Välillä musta tuntuu täällä tosi yksinäiseltä ja siltä että mut jätetään ulkopuolelle kaikesta hauskasta, mut on kans parempia hetkiä jolloin mulla on tosi paljon hauskaa enkä haluu ikinä palata kotiin. Mun koulussa ei myöskään oikeen ole muita vaihtareita, mutta YFU:n kautta oon tavannut joitakin. Jana, saksalainen vaihtari, muutti just mun naapuriin vaikka käykin eri koulua toisella puolella kaupunkia. Ollaan vietetty aikaa yhdessä ja on tosi virkistävää puhua kaikesta toisen vaihtarin kanssa. Perhe-elämä täällä on myös ihanaa. Osaahan noi pikkusisarukset olla tosi rasittavia ja on meillä ollu riitoja niiden kanssa, mut tää tuntuu silti ihan erilaiselta kuin kotona. Paremmalta. Täällä perheellä on rutiinit ja tehdään kaikenlaisia juttuja yhdessä, mikä on ihanaa vaihtelua siihen mihin oon kotona ainoana lapsena tottunut. Täytyy kyllä sanoa etten kaipaa kotia Suomessa yhtään. 

Poikaystävää on tietty kova ikävä. Välillä niin ikävä, että itkettää. Ja tää on ainoo asia joka saa mut haluun palaamaan kotiin ja muistuttaa elämästä Suomessa. Ollaan riidelty enemmän kuin normaalisti, mitä osasin odottaa, mut asiat on silti hyvin meidän välillä. Skypetykset on tosin jäänyt vähiin aikaeron ja mun kiireisien viikonloppujen takia. Täytyy nyt vaan jaksaa ja yrittää muistaa millanen se tunne on kun ollaan yhdessä, sillä jos me tää vuosi selvitään niin tiedän että meidän suhde tulee olemaan vahvempi sen jälkeen. Kaukosuhteessa eläminen on tosi vaikeeta, varoituksen sana. Oot varattu mutta kuitenkin yksin. On se silti sen arvosta jos on oikeesti valmis tekemään työtä suhteensa eteen.

Sain tossa vähän aikaa sitten paluuajankohdan. 24. päivä kesäkuuta lähtee lento täältä Helsinkiin, tietysti varmaan miljoonan välilaskun kautta kuten tänne tullessakin. Tuntuu oudolta että oon ollut täällä jo melkeen neljä kuukautta, aika on mennyt kuin siivillä. Ja kohta onkin jo 2015 ja kevät ja kesä ja paluu kotiin. Välillä tuntuu että haluun vaan kotiin ja välillä tuntuu etten haluu ikinä lähteä. Tää tunteiden vuoristorata osaa välillä olla tosi kuluttava.

Tässä nyt päivittelyä mun kuulumisista - pahoittelen kuvien puutetta. Ei oo nyt mitään uutta. Tältä se vaihtovuosi tuntuu. Välillä on kamalaa ja välillä ihanaa. Välillä tekis mieli vaan mennä kotiin, käpertyä palloksi ja unohtaa koko vaihtarivuoden olemassaolo. Välillä koet uusia asioita koko ajan ja oot huumassa etkä haluu ikinä enää palata kotiin. Ja se on totuus. Onneks oon saanut tosi hyvän perheen, niin ainakaan se ei oo huolenaihe. Ja onhan mulla niitä kavereitakin, ei vaan mitään hirveen syvällisiä kaverisuhteita. Lopetan nyt tän postauksen tähän koska mun pitää mennä työstämään mun poikaystävän joululahjaa. Aika alkaa käydä vähiin, sillä kohta pitäs olla jo lähettämässä paketit. Hyvää joulukuuta jokaikiselle lukijalle!